Olen ilmeisesti elänyt saman päivän kahteen kertaan - edellisen merkinnän olisi kuulunut olla 7.12., ei 8.12.
Pian lähden pippaloitsemaan. Aloitan TTVO:n lopputöistä - sain kutsun ilmeisesti Terhin kautta. En aio siellä olla kauaa, kunhan vain käyn moikkaamassa Terhiä ja sitten menen Kehräsaareen. Koskahan siellä alkaa olla hyvä meno? Olen pikkujoulutuulella: haaveilen yhden illan suhteesta, olen suunnitellut olevani aika tuiterissa, pukeudun hyvin (niin hyvin kuin vain voin). PEK:n jouluissa ei kyllä ole ketään vetäviä gimmoja, joiden kanssa olisi kiva bailata ankarasti.
Onkohan tämä ristiriita päiväkirjani akateemisessa ja älyllisessä poljennossa? Yhtäkkiä höpötystä bileistä ja gimmoista.
Viimeinen syksyn opintosuoritus tänään: Valtosen tentti. Läpäisin sen läpihuutojuttuna - vastasin kysymyksiin muiden siirtomaavaltojen touhuista Espanjan siirtomaissa 1600-luvulla ja Espanjan siirtomaahallinnon rakenteesta. Hyvät, joskin tylsät kysymykset. Mitä olen oppinut? Ks. yllä.
Jouduin maksamaan sähkölaskun muassa viivästysmaksua 30 mk. En ollut tiennyt sellaisen saaneeni ja yritin selvitellä asiaa - "En ole voinut maksaa niin myöhään" &c. (olin kuitenkin) -, mutta ei se mitään auttanut. Tuli hölmö olo ja tulin bussilla kotiin, mitä ylellisyyttä en itselleni usein suo. (Meni viimeinen kohta alennuskortista - täytyy silti mennä b:lla kaupunkiin.) Arrakkipunssi auttaa masennukseen. Historianlaitokselta tuli hyvää joulua -kortti. Miksiköhän? Ilmeisesti sen rajaseutujutun takia. Niillä menee rahaa, jos ne kaikille oppilailleen lähettävät kortin.
Lisää ehdotuksia SKS:n kympin sarjaan: Juha Mannerkorven Avain, Krohnin ja Helakisan novelleja, Ollin pakinoita, Sillanpään jouluradiointeja... Ei pitäisi liikaa tuijotella proosaan. Armas J. Pullaa? Mitenköhän saisin itseni töihin SKS:aan? Haha.
Anssi kysyi tänään minulta joululahjaetiketistä: pitäisi saada vähimmällä vaivautuneisuudella lahja "maailman ihanimmalle naiselle". Kehoitin lähettämään ruusun kera: kallein, mutta korrektein (ja ehkä myös ihanin) tapa. Olisi pitänyt sanoa, että lähetti saisi luovuttaa lahjan ainoastaan henkilökohtaisesti, ei siis äidille, isälle tai kenellekään muullekaan perheenjäsenelle. Anssi olisi voinut pukeutua itse lähetiksi - se olisi kuin elokuvasta!
Nyt menen suihkuun ja ajan parran. Waltarin novellissa on mies, joka näyttää siltä kuin hänen täytyisi ajaa partansa kahteen kertaan päivässä. Se olen minä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti