Heräsin aamulla klo 11:22. Melkein hävetti, enemmän kuitenkin nauratti. Yläkerran äijä kolisi taas samaan aikaan - 04:25. Mitä siellä oikein tapahtuu? Onko se se äijä vai joku, joka menee töihin? Siellä lasketaan vettä - keitetäänkö siellä kahvia? Jos tämä jatkuu, olen pakotettu toimenpiteisiin. [Yläkerrassa asui jonkinlaisen halvauskohtauksen kokenut vanha ukko, joka ryyppäsi edelleen ja kaatuili sitten öisin, kun ei päässyt ylös omin voimin.]
Tuskallinen hinku siivota, joka kuitenkaan ei toteutunut. Lupasin ainakin pölyttää kirjat ja imuroida huomenna, tiistaina ehkä pesen lattiat ja tomutan matot ja patjat. Tuleekohan Tero tiistaina? Elämänmeno tulee sekaiseksi ainakin parin päivän ajaksi. Ihmettelen sitä joskus elokuvissa: kuinka nuo pystyvät poikkemaan normaalista rytmistään noin? Aina kaikki eivät edes syö, mikä ihmetyttää minua melkein enemmän kuin mikään muu.
Tänään oli enemmänkin elokuvien kuin lukemisen päivä. Syö juo mies nainen ja The Hudsucker Proxy, jotka olivat molemmat hyviä. Ihmettelen aina, miksei Suomessa ole "löydetty" Coenin veljesten elokuvia: ne ovat hauskoja, viihdyttäviä, eläviä, nokkelia, tarpeen tullen väkivaltaisia (tämä ei). Sanoin Hans-Jürgenille, että jos Reservoir Dogsia ei olisi, Miller's Crossing olisi paras amerikkalainen elokuva pariinkymmeneen vuoteen. (Totesin heti kärjistäväni, mihin H-J sanoi, että näissä piireissä sitä tapahtuu.) Ang Leen elokuva oli herkkää ihmissuhteitten kuvausta, joka ei juuri hetkeksikään sortunut turhaan sentimentaalisuuteen. Tätä on aina pidettävä saavutuksena. (Tunsin itseni aivan riittämättömäksi kokiksi, kun katselin elokuvan ruoanlaittoa. Ihme, etten mennyt välittömästi syömään elokuvan jälkeen. Kävelin kotiin, jossa minua odotti pieni pala kakkua ja teetä.) Coenista vielä: ihmettelin tosin, onko aika ajanut heistä ohi. He ovat selvästi postmoderneja: tässä pantiin pahasti halvalla optimistisia kehityskertomuksia, joissa hyväntahtoinen hölmö voittaa maailman puolelleen, mutta toisaalta elokuvalla ei ollut muuta tarjota kuin kyyninen virne. (Tämä virne tosin tarjottiin niin riemastuttavasti, ettei elokuvasta voinut kuin pitää. Paikoitellen se oli kyllä liian pitkä.) Ilkka sanoi joskus, että Bad Boy Bubby on "anti-Forrest Gump" - tämä oli sitä enemmän kuin oikeasti optimistinen ja herkkä Bubby. (Pinnat voivat hämätä näin paljon.)
Jotain olen sentään lukenut: Barksia (hän on edelleen loistava), Klaus Valan Nikolai Kvalia (odotin, että matematiikan professori olisi kirjoittanut älyllisemmän ja älykkäämmän kirjan) ja Heikkilän ja kumppanien Eroksen aikaa. Sujuvaa popularisointia, josta ei ole pahaa sanottavaa. Kyllähän tällaista aina lukee. Tein myös Tannerista loput muistiinpanot: ajatuksia herättävää tavaraa. Sopii Thoreauhun kuin nakki silmään. Pitää tosin lukea Walden uudestaan, jotta voisi osoittaa sen, mitä yrittäisin Tannerilla todistaa. [Tämä liittyy graduuni ja sen Thoreauta käsitteleviin jaksoihin, jotka jäivät sitten lopullisesta tekstistä pois. Ks. uusin Kulttuurivihkot tai mm. täältä.]
Olen myös englannintanut BB 18:n runoja. Lähetettäväksi Amerikkaan, John Fanningille AKA DJ Entoxille. Se ei ole vaikeaa, mutta lukisinko minä sellaisia runoja, jos niitä joku tarjoaisi minulle alkuperäisinä? Ehkä ne ovat liian käännettyjä. John Fanning tuskin on oikea mies kertomaan, koska hän sanoi, ettei ymmärrä runoudesta mitään. (Tämä on suurin ongelma BB:n kanssa: suurin osa lukijoistani ei ymmärrä runoudesta mitään.) [DJ Entox oli ystäväni Erkki Raution eli pHinnin dj-kontakti jenkeistä ja vaihdoimme joitain sähköposteja kaikenlaisista asioista ja lupasin hänelle, että voin kääntää runojani englanniksi. Niitä ilmestyi sitten Blinkity Blank -lehden erikoisnumerossa.]
Lisää tavaraa Abraxasille: Sakin novelleja. Artun kootut sarjakuvat. Runojani englanniksi - kukahan niitä kääntäisi? Minä itse vai? Isäni elokuva-arvosteluja, jollei siinä olisi liian kova työ (varsinkin, jos kirjaa jakaisi ilmaiseksi).
Gene Pitney on hyvä viihdelaulaja. Miksi vanhaa viihdemusiikkia niin helposti pidetään campina?
Joskus venytän näitä merkintöjä tahallani - se on ilmeisesti rakkautta kirjoittamiseen ja omaan tekstiin ja ääneen: ei voi lopettaa, kun on loputtomiin peilattava itseään sanoissaan.
Something's Gotta Hold Of My Heart. Hyvää yötä. (Klo 00:07. Apropos, ensi viikolla James Bond.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti