Pitkä päivä tänään: päätin vetelehtiä kaupungilla ennen kuin menin katsomaan Saylesin Passion Fishia (tämä on jo vaikka kuinka mones elokuva tässä päiväkirjassa, jonka suomenkielinen nimi ei ansaitse päivänvaloa; kaunis elokuva, muuten [Mitä vikaa on nimessä Taikalampi? En muista elokuvasta mitään..]) puoli kuudeksi. Kiersin kirpputorilla (ja ostin Raamatun XXX:lle (5 mk) ja kirjan Ylioppilaslehden 50-vuotisjuhlista v:lta 1963 (20 mk)), kävin TAMY:ssa (josta sain kirjan - myöhemmin tarkemmin), siiderillä Jarin kanssa ja Sokoksessa (joka on hirvittävän kallis kauppa) ennen kuin menin elokuviin. Niin ja taisin vielä käydä Kirjatorilla. Jossa taas katselin kirjoja, jotka pitäisi ostaa. Setälän Antiikin nainen maksoi 90 mk - vain? Nämä ovat kiusallisia kysymyksiä.
Niin, kirja Aviisista. Batu Samaletdin oli lähettänyt ilmeisestikin kiitoksena Koraani-jutusta myös Rumin Ruokopillin tarinoita, joka on juuri ilmestynyt. Kiitos siitä: erittäin miellyttävä tapaus. Minua alkaa jo harmittaa, etten ostanut Hämeen-Anttilan suomentamaa Sadin kirjaa (en muista nimeä), kun se maksoi vain 9 mk 90 penniä. [Olin haastatellut Hämeen-Anttilaa Aviisiin, varmasti yhtenä ensimmäisistä, kun hänen Koraani-käännöksensä ilmestyi. Ei varmaan enää luettuna kovin hyvä juttu.]
Lehtosen Mikko väitti tänään ruokalassa nähtyään Tiedonantaja-rintamerkkini, että taistolaisuus oli ensimmäinen postmoderni liike, koska se perustui puhtaasti affekteihin. Hmm. Sanoi joskus vielä kirjoittavansa asiasta. Minun pitänee viimeinkin tehdä Poststalinistin uskontunnustus, jotta Mikolla olisi aikalaismateriaalia siteerata. [Kirja, jota suunnittelin moneen otteeseen, jo 80-luvulta alkaen - nimi viittaa Rauno Setälän Uusstalinistin uskontunnustukseen, joka oli meillä kotona kirjahyllyssä. Itselläni sitä ei muuten ole. Jos jollain on ylimääräinen kappale, niin ilmoittakoon. Oma kirjani olisi ollut jonkinlainen ironinen ja itseironinen postmoderni tilitys, mutta en ihan tarkkaan tiedä, mitä siinä olisi ollut. Lähimmäksi olen päässyt Voimassa epämääräisesti vinjettien sarjana julkaistussa muistelotyyppisessä tekstissä, jonka olen varmaan postittanutkin tänne tai johonkin muuhun blogiin. Hmm.. katsotaanpa. Se onkin täällä.]
Tero ei ole vieläkään ilmoittanut tulostaan. Hän ei ole kovin järjestelmällinen ihminen näissä asioissa.
Jatkoin Fieldingin lukemista pitkästä aikaa. Romaani todellakin on bastardi lajityyppi, kuten Bahtin sanoo: Fieldingkin, joka on "kuiva klassikko", sotkee esitykseensä niin monen sorttista esitystapaa (diskurssia), että päätä huimaa. Ei se varsinaisesti hauskaa ole, mutta mielenkiintoista ja viihdyttävää kuitenkin. Tänä iltana pitäisi tosin lukea jotain sellaista, mikä ei niin hirveästi pakota ajattelemaan: pelkään, etten taas nukahda kunnolla, jos alan ajatella.
Tajusin yhden asian. Olen pohdiskellut tässä jo monta kertaa päiväkirjani päiväkirjallisuudellisuutta ja sitä, millainen vastaanotto sillä on - tärkeintähän kuitenkin lienee, että itse voin lukea vuosien kuluttua, mitä olen tehnyt ja ajatellut. Päiväkirja takaa muistot tai tekee ne nykyhetkeksi, koska ne sitten luetaan joskus, jolloin ne ovat nykyhetkeä elävimmillään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti