Mitä ne sanovatkaan lomasta

Kirjoitin joskus avustajana lyhyitä blogitekstejä Aamulehden Valo-liitteen blogiin, jota ei juuri kukaan lukenut. Blogiteksteistä maksettiin pientä taskurahaa ja kun sinne ei juuri kukaan muu kirjoittanut, sinne pääsi läpi kaikenlaista. Tämä pieni rykäisy ei enää päässyt. Ei ehkä olisi ollut syytäkään, mutta nyt se on taas ajankohtainen. Aika pian tämän kirjoittamisen jälkeen - olisiko ollut vuonna 2009 -, Valon blogi lakkautettiin. 

Naistenlehdet ja keittiöpsykologit ovat oikeassa.

Kesälomalla ei kannata matkailla.

Heti kun heinäkuu alkoi, ryntäsimme lasten kanssa äitini luokse Poriin. Kärytimme itseämme Yyterin rannoilla, heinäkuun alun ainoana hellepäivänä. Sitten takaisin kotiin Turkuun. Sitten parin päivän päästä isäni luokse Nokialle ja tietysti Särkänniemeen melkein koko päiväksi - heinäkuun kylmimpänä päivänä. Törmäilyautojen jonossa odotellessa kaipasi melkein jo turkkia, kun tuuli pyyhälsi jäätävänä suoraan Näsijärveä pitkin. Sitten taas matkaan: kohti Mänttää, vanhaa mummulapaikkaa, ja enoni mökkiä. Mökkeilyn ja taideviikkojen lomassa päivän reissu Ähtäriin eläinpuistoon. Mukavaa ja nostalgista, mutta...

Ja sitten taas kotiin - pitkä junamatka pysähdyksineen Mäntästä Turkuun, puolentoista tunnin odotus Tampereella (onneksi Tammelanpuiston leikkipaikka on lähellä rautatieasemaa), lopulta hälisevä, sekava ja kuuma lastenvaunu koko matkan Tampereelta eteenpäin.

Kuinka väsynyt ihminen sitten ikinä voikaan olla, vielä yksi mummula pitää käydä. Vaimon vanhempien luokse Hämeenlinnaan viikon tauon jälkeen. Kun sieltä pääsi takaisin kotiin, lomaa oli jäljellä viikko - ja sanoin vaimolle, että tuntuu kuin loma olisi vasta alkanut.

Ja sitten se loppuikin.