Kevyenä kesäjuttuna toinen Aamulehden Valoon tehty pieni blogipala. Kai tämä jonkinlaisesta kevyestä kolumnoinnista käy, ja samalla tulee tarjoiltua pieni juomaehdotus.En voi sietää kaljaa. En pidä edes hienoista ulkomaalaisista oluista, jotka kuulemma käyvät kaiken ruoan kanssa, sillistä suklaaseen. Nykyiseltään en pysty juuri juomaan edes kauppojen siidereitä ja lonkeroita, limuviinoista puhumattakaan.
Onneksi on keksitty suutarin samppanja: lasiin kaadetaan kaljaa (maun mukaan, jos ei pidä kaljasta, kaataa tietysti vähemmän, yleensä puolet) ja päälle Spriteä tai muuta sitruunalimonadia. Juoma kuohuu helposti yli, joten pitää olla varovainen ja kaataa limppari varovaisesti. Ensimmäinen siemaus vaahdosta maistuu vielä kaljalta, mutta kun pahin kitkeryys hälvenee, jäljellä on raikas kesäjuoma, joka peittoaa kauppojen makeat äklösiiderit ja oudon vetiset lonkerot koska tahansa.
Reseptin voi löytää vanhoista keittokirjoista, mutta juoma on kuulemma kovaa kamaa Saksassa nuorison keskuudessa, vähän samaan tapaan kuin 80-luvun juppijuoma, valkoviini spritellä. Keittokirjojen ohjeissa tosin käytetään pilsneriä, mutta perjantai-iltaisin voi lasiin kaataa vahvempia aineita. Itse käytin Karhu kolmosta.
Ongelma tässä on tietysti se, että näin voi salakavalasti tottua kaljan makuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti