Jokin aika sitten Hesarissa arvioitiin vähän nihkeästikin Hannu Mäkelän uusin kirja Venäjää aikuisille, joka on jonkin sortin matka- ja esseekirja Venäjältä. Arvostelija totesi, että aika on ajanut matkakirjallisuuden ohi. Ihmiset, jotka matkustelevat itse innokkaasti lähes joka lomallaan, eivät tarvitse enää toisten matkakuvauksia.Olen sen verran puuhaillut vanhojen kirjojen kanssa, että tiedän matkakirjallisuuden olleen suurta muotia lähes koko 1900-luvun. Suomeksikin on tullut valtava määrä matkakirjallisuutta, josta suurinta osaa ei enää kukaan lue. Poikkeuksia tietysti on, kuten Göran Schildtin kirjallisesti korketasoiset purjehduskuvaukset Välimereltä. Jotkut amerikkalaiset pulp-harrastajat intoilevat muutamista 1920- ja 1930-lukujen matkakuvauksista, kuten vaikkapa suomeksikin käännetystä William La Varren teoksesta Kultaa, timantteja, orkideoja (suom. 1939). Mutta koetapa myydä suomennosta jollekulle.
No niin, nyt menin jo aiheesta hiukan sivuun. Piti sanomani, että sama ajatus matkakirjallisuuden tarpeettomuudesta pätee monessa mielessä myös blogeihin. Totesin Cefalún-matkamme alussa itsekseni, ettei minun kannata reissustamme kirjoittaa mitään kuvailevaa, koska kaikki tietävät kaikki asiat jo muutenkin. Kaikki tietävät, millaista on italialainen jäätelö, kaikki tietävät, millainen on italialainen maisema, kaikki tietävät, kuinka kuumaa siellä on kesäkuussa tai kuinka ihanaa on uida meressä. Kaikki tietävät myös italialaisen liikennekulttuurin käsittämättömyyden tai globaalin maailman rihkamatalouden yhden päätepisteen, ummikot pakistanilaiset myymässä väärennettyjä merkkituotteita mahdollisesti mafian alihankkijoina rantakaduilla.
Tämä voi olla tietysti vain omaa alemmuudentuntoani matkustajana. Oletan, että kokemukseni eivät ole kiinnostavia. Toisaalta voisin hyvinkin kehuskella, kun kävelin yhdessä poikani kanssa lähes 30 asteen helteessä Cefalún profiiliin voimakkaasti kuuluvan Rocca-vuoren huipulle, tai kun löysimme Palermossa erinomaisen, paikallisten suosiman ravintolan sivukadulta tai kun menimme samaisessa kaupungissa katedraalin maanalaiseen kryptaan, jonne oli haudattu vuosisatojen ajan piispoja ja muita merkkihenkilöitä.
Viimeksi mainitussakin tilanteessa näkyi matkustamisen medioituminen. Maan alle könyttyäni huudahdin: "Tämähän on kuin Indiana Jonesista!"
Samanlainen epätodellisuuden - tai ehkä virtuaalisuuden - tunne tulee matkustamisesta muutenkin. Vaikka käy ensimmäistä kertaa eläissään Italiassa, paikat ja ihmiset tunnistaa silti välittömästi. Olen nähnyt kaikki italialaiset kapeat kadut ja vilkkaasti puhuvat ihmiset Fellinin, Pasolinin ja Argenton elokuvissa. Antonionin elokuvista tiedän, että niilläkin kaduilla käyskentelee elämästään vieraantuneita ihmisiä. (Antonioni opettaa myös italialaisen yhdyskuntasuunnittelun todellisuuden: upeiden uusien kerrostalojen vieressä on rapistuneita tönöjä tai roskaa täynnä olevia tyhjiä tontteja, joilta ei pääse enää mihinkään.)
Todellinen elämys ei siis vahvistakaan jo koettua, vaan sen rinnalle tulee tunne siitä, että tämäkään ei voi olla aitoa, vaan tämä on jotain fiktiivistä, keksittyä. Samanlaisen tunteen koin aikoinaan, kun kävin ensimmäistä kertaa Ateneumissa. Gallén-Kallelan Aino-triptyykin edessä ajattelin, että ei tämä ole se aito.
Tämähän ei ole uutta pohdintaa - koko postmodernistinen ajattelu keskittyi samaan ajatukseen. Toivoisin kuitenkin, että tunteeni kryptan salaperäisessä hämyssä, ikivanhojen hauta-arkkujen keskellä olivat autenttisia, ilman elokuvien (tai muun median) välittävää vaikutusta. Nykyaikana ei tietenkään voi enää tietää, mikä on autenttista. Ilman matkakirjallisuutta käytämme vertailukohteena väkisinkin populaarikulttuuria. Ehkä se on osa kulttuurin banalisoitumista, mutta toisaalta se on myös jonkinlaista lapseenomaista ihmettelevää katsetta uuden edessä.
Sillä jotain uutta maanalainen krypta tosiaan oli.
(Aiempi osa matkakertomusta tässä. Kuvassa näkymä Roccan jos ei aivan huipulta, niin ainakin jostain puolivälin tienoilta. Olisin ladannut enemmän kuvia, mutta niistä on suurin osa vielä purkamatta kamerassa ja siitä loppui akku juuri kun olin viimeistelemässä tätä kirjoitusta.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti