Leikkihaastattelu kymmenen vuoden takaa

Levyhyllyssä tuli vastaan cd-rom, jossa luki "Juri". Levyllä paljastui olevan tiedostoja siltä ajalta, kun olin vielä Turun ylioppilaslehdessä eli Tylkkärissä töissä yli kymmenen vuotta sitten. Levyllä oli myös kutsu 30-vuotisbileisiini, jotka järjestettiin 2002 Cosmic Comic Cafessa. Kutsu oli toteutettu ikään kuin lehtihaastatteluna. Vaimoni tekemä juttu alla. En nyt tiedä, onko tämä kovin kiinnostava, mutta onhan tässä kuitenkin henkilöhistoriaa. Hiukan harmittaa, että sanon ylioppilaskunnasta noin, mutta fiilikset olivat aika pinnalla vaikean kevään 2002 jäljiltä. Nyt toimisin päätoimittajana aivan eri tavalla kuin tuolloin, vaikka sinänsä en mitään tehtyä kadukaan. 

Monia puuhastellut skribentti täyttää vuosia

Harmittoman narsismin mestari

Turkulaisen toimittaja-kirjailija Juri Nummelinin ensimmäinen julkaistu juttu käsitteli autoja.

- Pikkupoikana autot kiinnostivat vielä. Kirjoitin Tekniikan Maailmassa olleen neuvostoliittolaista autoteollisuutta käsitelleen jutun pohjalta samasta aiheesta Satakunnan Työhön. En muista, oliko siinä edes nimeä alla.

Julkaisuaikoihin Nummelin oli 12-vuotias. Pari vuotta myöhemmin hänestä tuli saman lehden elokuva-arvostelija nimimerkkinään Umberto D. Alaikäinen kriitikko kävi ensi töikseen katsomassa Alex Coxin K-18 -luokitellun elokuvan Sid & Nancy.

- Isä toki muokkasi jutustani ylinokkeluudet pois. Kritiikin teko oli hyvä koulu, tekstiä oppi heti tuottamaan nopeasti.

Lukion jälkeen Nummelin päätyi Tampereelle opiskelemaan yleistä kirjallisuustiedettä.

- Pari kaveria opiskeli sitä ja se kuulosti hyvältä. Kävin myös englantilaisen filologian pääsykokeissa, mutta eihän siitä mitään tullut.

Yliopistossa Nummelin opiskeli, mutta ennen kaikkea puuhasi muuta.

- Kirjoitin Aviisiin ja Hämeen Yhteistyöhön, olin ainejärjestön varapuheenjohtaja ja lehden päätoimittaja sekä johdin kuusi vuotta elokuvakerho Monroeta, Nummelin luettelee.

Monroen aikoja hän muistelee lämmöllä. Kerho löysi hänen kaudellaan uusia yleisöä kiinnostaneita toimintamuotoja kuten yönäytökset, joita jopa ylibuukattiin.

Oma runolehti Blinkity Blank oli kunnianhimoinen projekti, joka ilmestyi lähes kymmenen vuoden ajan.

- Vuonna 1997 ilmestyminen loppui, kun alkoi tuntua, ettei minusta tulekaan runoilijaa.

Miehestä tulikin toimittaja, ainakin toistaiseksi. Viimeiset kaksi vuotta Nummelin on johtanut Turun Ylioppilaslehteä, mikä on tuonut paitsi hurjan ammattitaidon lisän, myös kuraa naamalle.

- Ylioppilaslehdet taitavat olla ainoita journalistisia työpaikkoja, joissa kustantaja tuputtaa päätoimittajalle omia naiiveja mielipiteitään, Nummelin toteaa kuivasti.

Juri Nummelinia on kutsuttu harmittoman narsismin mestariksi. Lausunnon antoi psykoanalyysiin perehtynyt opiskelukaveri Erkki Kylmänen, jota nauratti synttärijuhlintaan jo opiskeluvuosinaan perehtyneen Nummelinin jurikeskeinen bilekutsu.

Kolmenkympin täyttyminenkään ei aiheuta Nummelinille suuria puistatuksia.

- Olen pitkään odottanut, koska alan näyttää ikäiseltäni. Minua on aina luultu vanhemmaksi kuin olen - huolimatta epätoivoisesta teinivaatteiden käytöstäni.

Samoihin aikoihin 30-vuotispäivän kanssa Nummelin saavuttaa toisenkin aikuisuuden merkkipaalun: hän menee naimisiin.

- Tuleva vaimoni on kaunis ja älykäs nainen, jonka kanssa tulee hyvin toimeen – kuulostaapa tyhmältä tuo ”tulee toimeen”.

Nummelinin 30-vuotisjuhlat ovat ansaitusti suuret kekkerit. Hyvä juhla syntyy sankarin mielestä vieraista.

- Ihmiset tekevät juhlan. Vähän ohjelmaakin on hyvä olla. Juhlissani esiintyy nouseva turkulainen kyky Jolie. Muistoihinkin on kiva palata. Luvassa on ainakin runoesitys ja mahdollisesti pätkiä teini-iällä tekemistäni leffoista ja lapsuuden kaitafilmeistä.

Energiansa kaikkeen touhuun päivänsankari saa toiminnasta itsestään.

- Puuhastelu ruokkii itseään. Mieli pysyy vireänä, kun on tekemistä. Välillä pitää tietysti muistaa olla vain, siinä tietyssä hetkessä, esimerkiksi perheen parissa, sanoo pian kolmevuotiaan Ottilia-tytön isä.

Elina Teerijoki