Tein vuosi sitten pienen kirjan Vuoripeikot, jossa on sellaisten kotimaisten kirjailijoiden tarinoita, joita ei yleensä tunneta satu- tai lastenkirjailijoina. Tässä on kirjan esipuhe ja muuta siihen liittyvää. Isäni luona käydessäni törmäsin kirjaan, josta olisin ehdottomasti halunnut ottaa näytteitä mukaan, mutta kun en tiennyt koko kirjasta mitään - vaikka kyselin laajasti ihmisiltä ehdotuksia aiheeseen liittyen -, niin se meni ohi aivan täysin.
Juhani Konkka (1904-1970) taitaakin nykyään olla täysin unohdettu. Joku hänet voi muistaa tai tunnistaa venäläisen ja neuvostoliittolaisen kirjallisuuden kääntäjänä, mutta muistan lukeneeni aika kovia aikalaisarvosteluja hänen käännöksistään. Jos olisin tiennyt Keltaisen kurjen (WSOY 1953) olemassaolosta, Konkan perintöä olisi voitu pelastaa edes pikkiriikkisen. Keltaisessa kurjessa on Konkan muista kielistä ja kulttuureista suomeksi kääntämiä ja muokkaamia satuja ja mukaan Vuoripeikkoihin olisi voinut päätyä vaikka hauska orientalistinen tarina prinssistä, jonka pitää opetella matonkudontaa, että hän kelpaa kauneimmalle näkemälleen nuorelle naiselle puolisoksi. Tarinassa Konkalla tosin on pettänyt arvostelukyky, kun hän laittaa vuorirosvot sanomaan jotain tyyliin "Tämä tyyppi taitaa olla vähän hei hei!"
Huomaan muuten, että Konkalla on toinenkin satukirja, tästä vuosi jälkeenpäin ilmestynyt Kukon kultajyvä, sekin WSOY:n julkaisema.
2 kommenttia:
Juhanin tytär Annahan on bloggaaja, ollut sitä monta vuotta, oletko tutustunut hänen blogiinsa?
http://akonkka.blogspot.fi/
Sai kovia aikalaisarvosteluja käännöksistä Pentti Saarikoskelta, eipä juuri muilta, minun tietääkseni. Saarikoskihan ei venäjää osannut. Kai se oli kirjailijoiden/kääntäjien välistä normaalia nokkapokkaa.
Lähetä kommentti