Tein muutamia vuosia sitten kirjatuplan nimeltä Unohdettuja kirjailijoita. Eka teos perustui aiemmin tehtyyn artikkelisarjaan, toisen kirjan tekstin tein lähes kaikki sitä varten. Kutkuttaisi tehdä näitä lisää, jos vain kustantaja löytyisi. Huomaan, että minulla on harvoin kiinnostavaa sanottavaa jo tunnetuista teoksista, mutta ehkäpä osaisin sanoa jotain kiinnostavaa teoksista, joista muilla ei ole mielipidettä tai käsitystä.Tässä pieni kirjanen, jonka poimin kirpputorilta 20 sentillä. Ajattelin ensiksi ystävääni, joka keräilee suomalaista runoutta ja innostuu aina tuntemattomista tekijöistä, varsinkin jos näissä on jotain kiinnostavaa. Erkki Kuosmasessa on niinkin paljon että ajattelin, että voisin ottaa hänet mukaan mahdolliseen tulevaan teokseen. Kuosmanen tuli kolmanneksi Nuoren Voiman Liiton runokilpailun vuonna 1930 (mikä tarkoittanee sitä, että Kuosmasen runoja on julkaistu Nuoressa Voimassa), hän osallistui nuorten runoilijoiden yhteisantologiaan Näkinkenkä soi (Otava 1948) yhdessä muun muassa Pentti Holapan ja Alpo Vuolteen kanssa ja hän julkaisi kuvassa näkyvän kirjan lisäksi vielä romaanin Leikkikehät. Kuosmasen kustantaja oli OK-kirjat, joka oli oululaisen Pohjoisen sivukustantamo, jonka teokset olivat ilmeisesti oman aikansa palvelukustanteita, toisin sanoen tekijä maksoi teosten kustantamisen. (Tästä ja kirjailijakäsitteen muutoksesta muuten myöhemmin lisää.)
Millaisia Kuosmasen runot sitten ovat? Pienimuotoisia, satiirisia, suurimmaksi osaksi vapaata mittaa. 1970-luvulla vapaa mitta ei tietenkään ollut enää mikään uutuus ja silloin Kuosmasen tekstit olivatkin jo vanhentuneita (myös asenteiltaan), mutta kyllä minä näistä kohtuullisesti pidän, vaikka eivät välttämättä kovin hyviä olekaan:
ole hyvä
vanha kameli
neulansilmä on käytettävänäsi
mitä
matkatavaraa sinulla on?
ei toki paljon
syntisäkkini vain...
ei käy!
maahantuonti kielletty!
Raja-asemalla
vilkasta touhua
tietenkin
Näin teoksen nimiruno. Kirjaa selaillessa syntyy vaikutelma kuin siihen olisi koottu Kuosmasen runoja eri vuosilta, osa nimittäin on mittaa:
On pieniä mittas
ja turhia määräs,
on vaaksan vertoja
oikeas, vääräs,
on heikkoja halus
ja tunteittes kulo
niin ilmoilla riehuu
kuin hyttysen tulo;
et saada tahdo,
et tahtoa saa
ja rakkauteskin
vain kuihduttaa
kun taipuen liki
se koskee kukkaan
mi tunnekypsänä
hehkuen hukkaan
nyt maan yli painuu
ja siihen jää,
kun heleintäs lehdit
viel' vihreää...
Näin päättyy teos ja ilmeisesti myös Erkki Kuosmasen epäsäännöllinen kirjailijanura.
Edit: Eipä päättynytkään. Jaakko Yli-Juonikkaan kommentti myöhempään kirjoitukseen antaa syytä jatkaa tätä vanhaa tekstiä. Yli-Juonikas kirjoittaa:
"Kuosmaselta ilmestyi 1985 toinenkin romaani, Kumikalumaskotti, julkaisijana Kustannus Oy Harppuuna ("Omakirja-tuotanto"). Prosaistina hän on kyllä paljon kiinnostavampi kuin runoilijana. Kumikalumaskotti on huuruinen ja surrealistinen homokulttuurin kuvaus. Genet- ja Burroughs-vaikutteet puskevat läpi vahvasti.
Hauska anekdootti: teoksensa Ehdotus rakkausromaaniksi sivuilla 42-43 Matti Pulkkinen kuvaa tapaamistaan eksentrisen vanhan suomalaismiehen kanssa turistimatkalla Auschwitzissa. Yksityiskohtaisten tuntomerkkien perusteella hahmon tosielämän esikuva ei voi olla kukaan muu kuin Kuosmanen."
Ja totta tosiaan, Kirjasammosta löytyy hyvä sivu Kuosmasesta täällä, jossa myös Kumikalumaskotti mainitaan. Sivulla kerrotaan myös, että Kuosmanen oli töissä VR:llä, mikä selittää runokoosteen juna-aiheisen kannen. Kumikalumaskottia ei kuitenkaan mainita Fennica-tietokannassa, jota olin pelkästään käyttänyt lähteenä blogitekstissäni, mutta olen nyt ilmoittanut sinne tiedot myös Kumikalumaskotista. Näin tieto maailmassa lisääntyy! Kuosmanen selvästi ansaitsee olla mukana, jos vielä teen uuden kirjan unohdetuista kirjailijoista.
