(Ja seikkailee vielä aika pitkään...)
Menin syömään voileivän ja juomaan pullon olutta. Odotellessani soitin Macaroni Macintoshille, joka tiesi kaiken, mitä huijauksen maailmassa tapahtui.
"Novak perhana!" Macaroni Macintoshin ääni oli voimakas viskinkarheuttama basso, josta kuului läpi runsas kermakastikkeiden syönti.
"Minulla on sinulle homma. Voisitko kaivella tietoja sellaisista ihmisistä kuin Honey White tai Honey Davies ja Sarah Chadwick? Chadwick tunnettiin St. Louisissa muutama vuosi sitten nimellä Beth Orton."
"Beth Orton! Hänet minä muistan. Hän oli ennen St. Louisin keikkaa Mary Goodweather."
"Mary Goodweather? Mitä nimiä! Tunnetko hänet?"
"No joo joo. Hän on yritteliäs nainen, mutta ei kovin hyvä. Mitäs hän nykyään tekee?"
"Eikö nimi Sarah Chadwick sano sinulle mitään?"
Kuulin, kun Macaroni Macintosh mietti. "No ei...", kuului ensiksi, sitten kuulin, kun Macaroni Macintosh muisti: "Sehän on se selvänäkijä, joka teki hommia Mayerlingille! Ilmankos se oli niin tutun näköinen. Se on värjännyt hiuksensa ja käyttää enemmän meikkiä. Ilmankos minä en sitä tuntenut niistä kuvista. Mitä hänestä?"
"Minä yritän saada häntä kiikkiin ja nolata von Mayerlingin siinä samassa."
"Vieläkös se pimu työskentelee Mayerille?"
"Ei. Mayerling potkaisi hänet ulos, mutta sanoo uskovansa edelleen selvänäkemiseen." Näin tarjoilijan tuovan annokseni pöytään. "Hei, pitää mennä. Mitä saat selville sanotaan kolmessa tunnissa?"
"Paljonkin."
"Soitan silloin uudestaan." Suljin luurin ja hyökkäsin voileipäni kimppuun. Kinkku- ja majoneesitäyte oli herkullinen ja siideri juuri sopivan kylmää. Harva juo siideriä, mutta itse en voi sietää oluen kitkerää makua. Olen joutunut monta kertaa selittämään, etten pidä oluesta - ihan kuin siitä olisi pakko pitää.
Kun olin syönyt, otin puhelinluettelon ja etsin James Breedin osoitteen ja puhelinnumeron. Otin ne ylös ja hain sitten keltaisilta sivuilta firman, jonka Breed omisti. Breed's House - kekseliäät nimet ovat elämän suola. Oletin, että Breed olisi töissä, ja otin taksin kadulta ja ajoin Breed's Houseen
Toimistotalo oli suuri, sanotaan tuollainen neljäkymmentäkerroksinen. Onhan niitä isompiakin, mutta tässä oli jotain vanhaa suureellisuutta, rakennus ainakin oli vanha. Menin ovesta sisään ja heti minulta kysyttiin, kenet halusin tavata. Kerroin. Minut päästettiin sisään, vaikka sanoin, ettei minulla ollut sovittua aikaa, ja menin toiseksi ylimpään kerrokseen, jossa Breed's Housen studio oli.
James Breedin sihteeri oli melko siisti pakkaus, hänessä yhdistyivät Gene Tierney ja Marilyn Monroe. Edelliseltä hän oli saanut kasvot ja jälkimmäiseltä kropan. Olin aivan myyty: jo toinen upea tipu tänään! Flirttailukin sujui paremmin.
En kuitenkaan päässyt pitkälle, kun minun jo piti kysyä, oliko James Breedia mahdollista tavata.
"Ja mitähän asia koskee?" tyttö kysyi. Hän otti asiallisen asenteen ja asennon.
"Hänen katoamistaan kaksi vuotta sitten ja löytymistään Arizonasta. Sanokaa hänelle, että asia koskee myös selvänäkijä Sarah Chadwickia ja erästä Honey White -nimistä nuorta naista. James Breedia kysyy yksityisetsivä Joseph Novak." Ajattelin, että koko nimeni kuulostaisi vakuuttavammalta. Tyttö nousi pöytänsä takaa ja käveli huoneen toiselle puolelle. Sain koko näkymän ja kiitin sihteerien suojeluspyhimystä.
Tyttö oli poissa minuutin ja kun hän tuli takaisin, hän oli hiukan vaikea. "Hän ottaa teidät vastaan."
Menin toiselle ovelle ja koputin siihen. Kun mitään ei kuulunut, astuin sisään. James Breed - tunnistin hänet valokuvien perusteella eikä huoneessakaan ollut muita - oli juuri kaatamassa itselleen ryyppyä. Hän oli hiukan huolestuneen näköinen.
"Herra Breed, Joe Novak." Ojensin käteni ja hän tarttui siihen. Hänen kätensä oli nihkeä.
"Mitä haluaisitte juoda?" Breed kysyi.
"Samaa kuin tekin." Breed näytti kaatavan itselleen hyvälaatuista viskiä.
Breed otti toisen lasin ja kaatoi siihen aika reilusti, vähän turhan reilusti siihen aikaan päivästä - kello ei ollut vielä edes kahta. Hän tipautti lasiin yhden jääpalan ja antoi lasin minulle. Otin sen ja maistoin. Viski oli hyvää. Tämä olikin hyvä päivä viskin kannalta. Ja pimujen. Ja saisin von Mayerlingin nolattua - päivä oli hyvä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti