keskiviikkona, tammikuuta 18, 2006

Henry David Thoreau ja Walden

Kuten sanoin, löysin gradustani poisjääneen ja keskeneräiseksikin jääneen luvun Henry David Thoreausta. Sivuja on noin 20, postitan niitä muutaman erissä seuraavien päivien ajan. Saas nähdä miten alaviitteet näkyvät. Laiskana ja hiukan kiireisenä en rupea formatoimaan, saati linkittämään.

8. Thoreau: Elämää metsässä

Amerikkalainen filosofi Henry David Thoreau (1817-1862) rakensi vuonna 1845 Massachusettsin osavaltiossa sijaitsevan Concordin kaupungin läheiseen metsään Walden-lammen rannalle vaatimattoman mökin ja eleli siinä kaksi vuotta saaden ravintonsa pienestä maissi- ja papupellosta. Thoreaun itsensä mukaan hänellä kävi paljonkin vieraita, mutta silti hänen projektinaan oli sulkeutuminen pois maailmasta. Thoreau kirjoitti kahden vuoden oleskelustaan kirjassaan Elämää metsässä eli Walden; or Life in the Woods (1854).

Elämää metsässä on kirja, joka jakaa lukijakunnan kahtia. Toiset ihastuvat siihen ikihyviksi, toiset kyllästyvät Thoreaun proosan jahkailuun ja siihen, kuinka tämä antaumuksella kuvailee pienintäkin sattumusta.[1] Elämää metsässä ei (hieman de Maistren kirjan tapaan) kerro selkeätä, alusta loppuun kulkevaa kertomusta. Se koostuu enemmänkin Thoreaun hivenen summittaisista päähänpistoista, siitä, mitä hän päivittäin teki, mitä ajatteli. Elämää metsässä on ryhmitetty täsmällisesti nimettyihin lukuihin, jotka kaikki kulloinkin keskittyvät enemmän tai vähemmän yhteen asiaan: "Missä ja minkä vuoksi elin", "Vieraita", "Papupelto", "Lammet", "Bakerin maatila" ja niin edelleen. Elämää metsässä on vaikeasti luokiteltava kirja: se on omaelämäkerrallinen teos, filosofiaa, osittain kertomakirjallisuutta, joskaan ei romaani. Kysymys luokittelusta on kuitenkin Thoreaun kohdalla turha, koska vielä 1850-luvulla, jolloin hän kirjoitti teoksensa, kirjallisuuden lajeja ei erotettu samalla tavalla toisistaan kuin 1990-luvulla.

Thoreau kirjoittaa asuinpaikastaan:

Asuinpaikkani oli pienen lammen rannalla noin puolitoista mailia Concordin kylän eteläpuolella ja jonkin verran korkeammalla kuin se, keskellä Lincolnin ja tämän kaupungin välistä laajaa metsää ja noin kaksi mailia etelään tuosta meidän ainoasta maineikkaasta kentästämme, Concordin taistelutantereesta; mutta se oli niin syvällä metsän sisässä, että lammen vastakkainen ranta, joka oli puolen mailin päässä ja metsän peitossa kuten kaikki muukin, oli minun näköpiirini etäisin raja. (Thoreau 1854/1974, 83)

Thoreau ei juurikaan suorasti perustele päätöstään muuttaa Walden-lammen rannalle. Hän kirjoittaa lyhykäisesti:

Muuttaessani Waldenin rannalle ei tarkoituksenani ollut elää enempää huokealla kuin kalliillakaan: halusin vain hoidella muutamia omia asioitani siellä, missä esteitä oli vähiten. (sama, 21)

Voisi oikeastaan ajatella, että koko Elämää metsässä -teos on perustelu muutolle metsään: Thoreaun usein hiukan sekavien ajatusten taustalla on aina ajatus siitä, että ihmisen elämä 1800-luvun puolessa välissä jo suuriksi muodostuneissa kaupungeissa on väärää. Thoreau kirjoittaa teoksensa ensimmäisessä luvussa "Taloudellisia asioita" tavalla, joka on antanut aiheen väittää, että Thoreau vastustaa siinä John Stuart Millin ja Karl Marxin materialistisia talousteorioita (nootti!). Oli miten oli, Thoreaun pääväite kuitenkin on, että mikä tahansa talousjärjestelmä perustuu ihmisen luonnollisen henkisyyden tuhoamiselle ja ihmisen orjuuttamiselle. Thoreau sanoo halunneensa päästä eroon kaikesta talouteen ja rahan- ja tavaranvaihtoon liittyvästä turhuudesta:

Menin metsään, koska halusin elää harkitusti, halusin katsoa silmästä silmään elämän olennaisimpia tosiasioita ja nähdä, enkö voisi oppia, mitä sillä oli opetettavaa, ja välttää kuolemani hetkellä sitä mahdollista havaintoa, etten ollutkaan elänyt. (sama, 87-8)

Kaksi vuotta ja kaksi kuukautta Waldenin rannalla (ja siitä kirjoitettu kirja) ovat Thoreaun mukaan koe, jonka aikana hän selvittää itselleen, onko mahdollista elää ilman sivilisaation suomaa turvaa, vain tyystin välttämättömään keskittyen.

Thoreau piti elämänsä aikana päiväkirjaa (joka tunnetaan yleisesti nimellä Journal), jota hän käytti muokatessaan myös Waldenia. Päiväkirja sisältää Thoreaun ajatukset vielä ehkä selkiintymättöminä, mutta muodossa, joka paljastaa paljon siitä, mitä esimerkiksi Walden pitää sisällään. H. Daniel Peck (1990, 41) kirjoittaa, että pitkälle 1950-luvulle Thoreaun päiväkirjaa pidettiin taiteelliseen ilmaisuvoimaisuuteen yltämättömänä tallennuksena, mutta että uusi tutkimus on paljastanut Thoreaun todella käyttäneen päiväkirjaansa kirjoittaessaan muita teoksiaan.[2] Tämä on syy, miksi tulen käsittelemään osittain myös Thoreaun päiväkirjaa: se auttaa minua pohtimaan mm. ongelmaa siitä, miksi Thoreau lopulta palasi sivilisaatioon Walden-lammen rannalta.

Seuraavassa tulen puhumaan Waldenissa ilmenevästä suhteesta itse Walden-lampeen ja tämän suhteen ilmaisemasta subjektikäsityksestä. Tähän käsitykseen liittyvät olennaisesti kuvaukset turismista, amerikkalaisesta erämaasta ja siitä, miksi sivilisaatioon pitää palata.

8.1. Lampi puhtauden kuvana

Lähestyn Thoreaun subjektin rakentumista teoksen nimen - Walden; or Life in the Woods - kautta, koska se paljastaa metonymiana paljon siitä, mitä Walden-lammen ympärillä tapahtuu.

Thoreau pohdiskelee lammen nimeä, erityisesti sen alkuperää:

Ellei nimeä ole johdettu jostakin englantilaisesta paikannimestä - esimerkiksi Saffron Walden - saattaisin luulla, että se onkin kuulunut Walled-in Pond. (Thoreau 1854/1974, 175)

Thoreau on juuri keksinyt, että lampea ympäröiviltä vuorilta on pudonnut vuosien kuluessa lammen rannalle kiviä ja että kiviä on eniten siinä kohtaa, missä rinne on jyrkin. Thoreau naureskelee, että kyläläiset ovat pitäneet kiviä melkein yliluonnollisena asiana tai esittäneet niille epätodennäköisiä selityksiä.

Thoreaulle Walden näyttäytyy puhtauden ja selkeyden kuvaksi: hän pohtii, eikö se olisikin voinut olla olemassa jo sinä aamuna, kun "Aatami ja Eeva karkoitettiin paratiisista" (sama, 171-2). Thoreau pohtii myös, että sorsat ja hanhet olisivat kansoittaneet lammen jo ennen syntiinlankeemusta. Syntiinlankeemus on tässä hyvin mielenkiintoinen ajatus, koska sitä on useasti pidetty ihmisen rappion alkuna (ks. esim. White 1972, 10-18). Lankeemuksen jälkeen ihminen on kulkenut vain alamäkeä ja paratiisi on toiminut unelmien onnelana, jonne ihminen aina haluaa palata.

Siksi Thoreaun haaveilu siitä, että Walden olisi ollut olemassa eläimineen jo ennen syntiinlankeemusta, on paljastava: se osoittaa, kuinka lammen puhdas ja kirkas vesi voisi olla elementti, joka Thoreaulla pelastaa turmeltuneen ihmisen ja palauttaa hänet jälleen osaksi onnelaa. Walden on myönteinen puolisko vastakohtapareissa, joissa kielteisenä puoliskona toimii hyvin usein saastunut, kiireinen, turhamainen ja teollistunut kaupunki, jossa asuu turhan ja hyödyttömän työn uuvuttamia ihmisiä.[3]
[1]Paul Austerin pienoisromaanin Aaveita (1986/1988, 42) päähenkilö, yksityisetsivä Blue, yrittää lukea Elämää metsässä, koska myös hänen varjostettavansa lukee sitä. Bluen reaktiot ovat paljonpuhuvia:
Thoreaun sanat ikävystyttävät häntä, ja hänen on vaikea keskittyä. Luvut seuraavat toisiaan, mutta niiden loppuun päästyään hän huomaa, ettei muista niistä mitään. Miksi kukaan haluaisi lähteä ja elää yksin metsässä? Mitä järkeä siinä on, että istutetaan papuja tai ettei juoda kahvia eikä syödä lihaa? Mitä varten siinä on loputtomiin kuvauksia linnuista?
Kertoja lohduttaa:
Jopa kokeneilla ja sivistyneillä lukijoilla tiedetään olleen vaikeuksia Elämää metsässä -teoksen kanssa [---].
[2]Peck pitää käännekohtana Perry Millerin vaikutusvaltaista teosta Consciousness in Concord (1958), jossa Miller osoitti, että 1850-luvulta lähtien Thoreaun päiväkirjasta tulee "päämäärätietoisesti rakennettu taideteos" (Peck 1990, 41).
[3]Mielenkiintoista on myös se, minkä Thoreau hylkää päätyessään Walled-in -ratkaisuun. "Saffron Walden" on pieni keskiaikainen kaupunki Englannissa Cambridgen lähistöllä. 'Saffron' tarkoittaa sahramia - hienoa ja kallista maustetta, jonka voi ajatella viittaavan Thoreauta niin suuresti ärsyttäneeseen sivilisaatioon ja sen turhuuksiin. Tärkeämpää on kuitenkin huomata, että tässä kohdassa Thoreau hylkää ajatuksen, että Amerikan, uuden maailman, nimet voisivat juontaa vanhasta maailmasta, Euroopasta. Thoreau toisin sanoen hylkää menneisyyden, ja näin "Walden" eli Walled-in on puhtaasti amerikkalaista syntyperää.

1 kommentti:

Echo kirjoitti...

Mielenkiintoinen hahmo tämä Thoreau. Kiitos kirjoituksistasi, luin ne mielenkiinnolla!