Kirjaston kadonneet kirjat

Tänään 15.8. on Turussa taiteiden yö. Itse en osallistu, kun olen lapsen kanssa kotona, mutta käväisin aiemmin päivällä kaupunginkirjaston pihalla katsomassa poistokirjojen myyntitapahtumaa. Tapahtumahan on aina suosittu ja ihmiset ostavat paljon halpoja kirjoja. Itselläni oli kiire ja kävin läpi vain englanninkieliset romaanit. Olisin ottanut Phil Hainingin toimittaman dekkariantologian Pulp Frictions, mutta sitten totesin, että jono on liian pitkä euron kirjaa varten. (Annoin kirjan yhdelle tutulle ja käskin hänen ostaa sen. Otti pinoonsa.) 

En ole viime aikoina enää ollut muutenkaan innostunut ostelemaan poistokirjoja, elleivät ne ole olleet jotenkin erikoisia. Toivon aina löytäväni näistä jonkin unohdetun englanninkielisen rikosromaanin tai obskuurin klassikon uusintapainoksen, mutta sellaista tuuria ei nyt ollut.

Rupesin kuitenkin miettimään, mitä kaikkia itselleni tärkeitä kirjoja Turun kaupunginkirjastosta on poistettu. Olen varmaan vähän erikoinen bibliografinen luonne, kun muistan tällaisia asioita, mutta onnistuin kuitenkin tekemään alla olevan listan. Eniten ehkä harmittavat kirjastoon tilaamani tietoteokset, joille olisi ollut käyttöä myöhemmissäkin tutkimuksissani. Olisinpa ollut paikalla, kun nämä myytiin (sikäli kuin myytiin, onhan ne voitu hävittää tai varastaa tai jättää palauttamatta). Mietin jopa, että tällaisiin asiakkaan pyytämiin kirjoihin voisi liittää jonkin sirun, jonka perusteella poistettaessa voisi asiakkaalta kysyä, haluaako hän lunastaa kirjan itselleen. Olisikohan se nykyään mahdollista? 

Mukana listauksessa myös muutama kirja, joiden lukeminen on jäänyt mieleeni, mutta jotka myöhemmin on kokoelmista poistettu. Kaikki ovat amerikkalaisia rikosromaaneja.

Alussa mainituista kirjoista osa on sellaisia, joista olen kirjoittanut vapaaehtoispohjalta Länkkäriseuran Ruudinsavu-lehteen.

Kirjastosta poistettuja kirjoja, jotka olen sinne tilannut:

Bill Pronzini ja Marcia Muller: Time of the Wolves: kahden tunnetun kirjoittajan länkkäriaiheinen yhteisnovellikokoelma
A. Leslie Scott: Texas Ranger: pulp-länkkäreitä 30-40-luvuilta, sankarina Walt Slade (en ole varma kirjan nimestä)
Benjamin Appel: Brain Guy / Plunder: uudelleenjulkaisu kirjallisesti tasokkaista unohdetuista 40-50-luvun kovaksikeitetyistä romaaneista
Adam Parfrey: It's a Man's World: hienosti toteutettu tieto- ja kuvakirja 50-70-luvun seksipokkareista, alan perusteos
Jean-Marc ja Randy Lofficier: French Science Fiction, Fantasy, Horror & Pulp Fiction: jättimäinen hakuteos ranskalaisesta kioskikirjallisuudesta, painotus spefissä (oma vika, mutta lainasin kerran ja sitten se jäi, luulin että pysyisi ikuisuuksiin kirjastossa)

Kirjastosta poistettu kirja, joka on todennäköisesti pöllitty:

Jess Nevins: The Encyclopedia of Fantastic Victoriana: jättimäinen perusteos viktoriaanisen kirjallisuuden fantastisista aiheista (muistaakseni kirjaston tietokannassa luki pitkään "ei paikalla" tms., mutta nyt sitä ei löydy lainkaan)

Kirjastosta poistettuja kirjoja, joita olen käyttänyt lähdeteoksina:

Jacques Barzun: A Catalogue of Crime: amerikkalaisen jääräpää-älykön kokoama dekkarihakuteos
J. Allen Hubin: The Bibliography of Crime Fiction, 1749-1975: lienee niin, että olen ostanut itselleni Turun kaupunginkirjastosta poistetun kappaleen (korvaavaa ei ole hankittu tilalle)

Kirjastosta poistettuja kirjoja, jotka ovat olleet tärkeitä oman lukuhistorian kannalta:

Jason Starr: Cold Caller: rakastamani noir-dekkaristin esikoisteos (tänä vuonna ilmestyi viimein 15 vuotta sitten suomentamani Nothing Personal, Starrin mestariteos, nimellä Viimeinen vedonlyönti)
Robert Ferrigno: The Horse Latitudes: Suomessa tuntemattoman dekkaristin suht sekopäinen huumausaine- ja bodausaiheinen jännäri
Charles Willeford: Wild Wives: tärkeän amerikkalaisen dekkaristin huuruinen esikoisteos, uusintapainos 80-luvulta
Charles Willeford: The Woman Chaser: kirja, joka opetti minulle paljon fiktion kirjoittamisesta
Eddie Little: Another Day in Paradise: hetkinen, en tainnut ehtiä lukemaan tätä, mutta telkkarista näin Larry Clarkin tekemän elokuvaversion ja suunnittelin pitkään, että lukisin myös alkuperäisteoksen

(Pahoittelut kuvien asettelusta, Blogger ei nyt tee yhteistyötä kanssani.) 

Turun tärkeät paikat

Kirjoitin Turun Vasemmiston Uusi Päivä -lehteen jutun itselleni tärkeistä paikoista Turussa. Koko lehti löytyy Issuusta täältä. 

Turun tärkeät paikat

Kaltaiselleni kulttuurin sekakäyttäjälle Turussa on tärkeitä paikkoja, tässä niistä muutamia.

Logomo
Olen vuosien ajan vetänyt Suomen elokuva-arkiston eli nykyään Kansallisen audiovisuaalisen instituutin Turun sarjaa. Näytöksiä on ollut Dianassa (nykyään Monk), Juliassa (osa hotellia), Dominossa (kaupunginteatterin käytössä) ja Puutarhakadun auditoriossa (kaupungin omana konferenssitilana).
Nykyään näytökset ovat Logomossa radan toisella puolella. Kävelen sinne keväisin ja syksyisin joka maanantai-ilta lippuja myymään. Logomossa on muitakin näytöksiä, joissa käyn: Kinokopla ja Turun elokuvakerho, Suomalaisen elokuvan festivaali, pari viikkoa sitten Elina Hirvosen Kiehumispiste...
Vaikka matka meiltä Logomoon on lyhyt, silti huomaan joka kerta toivovani, että olisipa elokuvasali keskustassa. Tai olisipa siellä edes aulakahvila, josta saisi iltaisinkin juotavaa ja purtavaa, niin kuin Tampereen Niagarassa.
Helsingissä ovat korttelikinot nousseet uuteen arvoon, ja niitä on profiloitu elämyksellisiksi, esimerkiksi Rivierassa voi syödä samaan aikaan kun elokuva pyörii.
Mistä Turussa löytyisi tila ja porukka, joka alkaisi pyörittää samanlaista toimintaa? Uusia ja vanhoja leffoja, opiskelijoiden lopputöitä, animaatioita, kevyttä tarjoilua elokuvien oheen? Ja ennen kaikkea: miten kaupunki voisi tukea tällaista toimintaa?

Dynamo
Ikä alkaa jo painaa, mutta vielä tykkään bailata. On mahtava tunne jorata ystävien kanssa nousuhumalassa täydellä tanssilattialla.
Turussa ei siihen ole parempaa paikkaa kuin Dynamo, alun perin jo vuonna 1830 rakennettu, useaan kertaan muutettu rakennus. Talo ja sen DJ-miehistö pitäisi jo suojella.
Dynamon kanssa samalla tontilla on joukko liikehuoneistoja puutaloissa, jotka on päästetty huonoon kuntoon. Tilat ovat silti koko ajan käytössä. Talot piti purkaa vuosia sitten oudossa toriparkkikytköksessä, mutta onneksi näin ei käynyt.
Nyt pittoreskin puutalon tilalle suunnitellaan hotellia, ihan kuin Turussa ei hotelleja riittäisi. Hotellin sijasta pitäisi tutkia mahdollisuutta säästää ja korjata kohta 200 vuotta vanhat puutalot. Samalla talojen takana olevan parkkitilan käyttöä on harkittava – on kyse yhdestä Turun keskeisistä kohdista, mielikuvitukseton hotelli ei ole oikea ratkaisu.

Kirjastot
Käytän kirjailijantyössäni paljon kaupunginkirjastoa. Rakastan kaupunginkirjaston vanhaa puolta, jossa voi kuvitella eksyvänsä oudon ja väärän tiedon lähteille.
Joskus kelpaisi vähempikin. Kun asuimme Koulukadulla, kävimme paljon pienen poikamme kanssa Mikaelin lähikirjastossa. Nyt sitä ei enää ole.
Lähikirjasto on matalan kynnyksen kirjasto, sinne ei tarvitse erikseen lähteä, voisi vain poiketa nopealla iltakävelyllä hakemaan lapselle luettavaa. Siellä voisi hypistellä kirjoja ja lehtiä, jotka eivät isossa pääkirjastossa osu niin helposti silmiin. Kirjastovirkailijat tunnistaisivat ja tervehtisivät. Lähikirjaston uninen rauha olisi vaihtelua pääkirjaston kuhinaan.
Turussa on edelleen hyvä lähikirjastoverkko. Osa kirjastoista on muutettu omatoimisiksi, ja niiden käyttömäärät ovat nousseet. Tämä on tietysti hyvä asia, mutta enempää kirjastoverkkoa ei saa supistaa.

Näyttely Aimo ja Pentti Viherluodosta

Pentti Viherluodon kuvituksia, osa näyttää lehti-,
osa kirjankuvituksilta

Turun kaupunginkirjastossa on tällä hetkellä pieni kiinnostava näyttely, joka sivuaa omia kiinnostuksen ja työnkin kohteitani. Näyttelyn kohteena on nimittäin Pentti Viherluoto, turkulainen monitoimija, säveltäjä, muusikko ja kuvittaja, jonka veli Aimo Viherluoto oli tuottelias novellisti salanimellä Harry Etelä. Tällä nimellä ilmestyi toimittamani kauhunovellikokoelma Kauhujen salakammio (Turbator 2007), johon luulin alun perin valinneeni Harry Etelän novelleista suurimman osan. Vähänpä tiesin! Viherluotojen perhearkisto näyttää sisältävän valtavan määrän erilaisia painotuotteita, joissa on Harry Etelän novelleja ja muita kirjoituksia - myös muilla salanimillä, kuten Timo Haukkala. Näyttelystä käy hyvin ilmi veljesten monialaisuus ja lahjakkuus.

Otin muutamia kuvia näyttelystä, alla kuvat ja kuvatekstit. Kuvat menivät hölmöön järjestykseen, mikä on tyystin Bloggerin vika.

Pentti Viherluoto teki kuvituksen ilmeisesti kaikkiin nuottivihkoihin, joissa oli hänen sävellyksiään Harry Etelän sanoilla; "Hämärän illan hetken" kansikuvaa käytettiin Kauhujen salakammion kannessa.

Pari Pentti Viherluodon piirrosta.

Vasemmalla Harry Etelän käsikirjoittamaa sarjakuvaa, jota Pentti Viherluoto piirsi, ja oikealla Turun Sanomien toimitalo, jonka funkisjulkisivu on nykyään käytännössä pilattu. Kuva TS:stä on mahdollisesti julkaistu lehdessä, samoin sarjakuva.

Muutama Pentin kuvittama ex libris. Oikealla oleva ex libris kuului Jolanda Henduselle, hän oli mahdollisesti Cocktail-miestenlehden päätoimittaja Kauno Hendusen puoliso. 

Harry Etelän tekstejä eri salanimillä, vasemmalla ylhäällä Seikkailujen Maailma, josta Kauhujen salakammion novellit pääasiassa otettiin. Alhaalla oikealla omina vihkoina "julkaistuja" kertomuksia, joissa Pentti Viherluodon upeat kannet, keskellä leikekirja, jossa minulle tuntemattomasta julkaisusta irtileikattu novelli.

Seikkailujen Maailman kustantajan ja päätoimittajan August Kanervan kirjoittama vastaus Aimo Viherluodolle. Ensimmäinen kerta, kun näen Seikkailujen Maailmasta tällaisen - tai ylipäätään mistä tahansa suomalaisesta lukemistolehdestä, Yhdysvalloissahan nämä ovat ihan keräilykohde ja niitä liikkuu markkinoilla. Kiinnostava tieto, että Kanervan kirjapainon lähelle on osunut pommi ja on ollut huhuja, että lehden julkaisu olisi katkolla.