Kirjoitin pari vuotta sitten tällaisen yleisönosastotekstin ja lähetin sen Hesariin, mutta sitä ei julkaistu. Kirjoitin aiheesta myös pidemmän tekstin, jonka lähetin ainakin Osmo Soininvaaralle, mutta tämä ei kommentoinut millään tavalla - siinä ehdotin, että taiteilijuus oikeuttaisi kansalaispalkkaan (kriteerit: kirjailijoille yksi oma teos (ei omakustanne), taiteilijoille yksi oma näyttely; näyttelijöille en oikein keksi). (En löydä tekstiä nyt, muuten laittaisin tänne sen.) Työvoimatoimiston asiakas en ole ollut enää pitkään aikaan - se oli kiduttavaa aikaa, lukuun ottamatta sitä että sai ansiosidonnaista.
Elämäntilanne on viime aikoina pakottanut tarkistamaan kantaa kansalaispalkkaan. Perinteisesti äänestämäni puolue näyttää vastustavan kansalaispalkkaa vedoten siihen, että kukaan ei tekisi enää mitään, jos sellainen systeemi tulisi, mutta nyt olen jopa miettinyt, että vaihtaisin puoluetta.
Olen itseään tietokirjailijaksi jo vuoden pari nimittänyt kirjoittaja. Olen julkaissut pari tietokirjaa erilaisista aiheista ja olen tyytyväinen työnkuvaani. Olen myös tehnyt paljon erilaisia juttuja erilaisiin lehtiin. Teen myös paljon töitä harrastuspohjalta, lähinnä ilmaisjuttuja lehtiin ja nettiin. Tämä on oikeastaan tärkeä osa työtäni, koska näin mahdollistan sen, että voin kirjoittaa itselleni tärkeistä asioista, joista ei ehkä muuten olisi mahdollista mitään tehdä.
Tällä ei kuitenkaan elä kovin täysipainoisesti. Olen saanut apurahoja, mutta ne eivät ole kovin suuria eikä niiden saaminen ole koskaan täysin varmaa. Pienilevikkisistä tietokirjoista saa yleensä vain suhteellisen vaatimattoman kertakorvauksen. Lehtikirjoittelua voisin tietysti lisätä, mutta silloin en voisi keskittyä siihen, mitä eniten haluan tehdä eli kirjojen tekemiseen.
Olenkin saanut työttömyyskorvausta koko sen ajan, jolloin olen nimittänyt itseäni tietokirjailijaksi. Olen keskeyttänyt työnhaun aina apurahojen ajaksi, mutta niiden jälkeen olen aina palannut työnhakijaksi.
Tämä on minusta kestämätön systeemi ja pelkään koko ajan, että työvoimatoimisto kiinnostuu tekemisistäni niin paljon, että heittää minut pihalle. Ja mahdollisesti rankaisee vielä sakoilla.
Olen ansiosidonnaisella, jota ei makseta kovin pitkään, ja olen päättänyt jo etukäteen, että sen loppuessa jättäydyn kokonaan vapaaksi kirjoittajaksi. Tulevaisuus onkin jossain määrin hämärän peitossa.
Ongelmani ratkaisisi kansalaispalkka. Eläisin pienine vaatimuksineni erinomaisesti, jos saisin esimerkiksi Osmo Soininvaaran suunnitelman mukaisesti 500 euroa kuussa kansalaispalkkaa, jos sen päälle laskettaisiin apurahat ja kaikenlaiset kirjoitustulot. Voisin tehdä myös suuresti arvostamaani harrastustyötä.
Tämä voi tietysti olla jonkun mielestä kestämätön tai jopa narsistinen tapa perustella perusturvan uudelleen muuttamista. Uskoisin kuitenkin, että en ole ainoa, jota kansalaispalkkasysteemi auttaisi. Kansalaispalkkaa saadessaan ihmiset voisivat ottaa helpommin pieniäkin töitä vastaan, koska he tietäisivät kuitenkin saavansa ainakin jotain joka kuukausi. Eikä tarvitsisi pelätä työvoimatoimiston ankaraa kättä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti