Leo Rosten

Samaiseen Pulp-lehteen (joka on siis A5-kokoinen mustavalkoinen lehti, jossa artikkeleita kioskikirjallisuudesta ja muusta vastaavasta) tein myös juttua Leo Rostenista. Juttu jäi kesken eikä välttämättä ikinä ilmesty lehdessä, jos en saa siihen jotain merkittävää lisätietoa. En ole enää edes varma, missä numerossa mainitut novellit ilmestyivät. Eikä niitä taatusti ollut edes kirjoitettu Valittuja Paloja varten, mikä tässä todettakoon, vaan olivat todennäköisesti lyhennelmiä muista lehdistä.

Leo Rosten oli noir-miehiä
Käsikirjoittajan tekstejä Valituissa Paloissa

Valituista Paloistakin voi löytää kaikkea pulp-henkisesti kiinnostavaa. 50- ja 60-luvun vaihteessa monet pulp-kirjoittajat tai muut samanhenkiset tekivät henkensä pitimiksi tekstejä myös Valittuihin Paloihin. Yksi heistä oli Leo Rosten.

Leo Rosten syntyi 1909 (joidenkin lähteiden mukaan 1908) Lodzissa, joka nykyään on Puolaa, mutta joka tuolloin kuului Venäjälle. Rosten kuoli New Yorkissa 1997, tehtyään pitkän päiväuran Hollywoodissa ja aikakauden lehdissä. Rostenin vanhemmat lähtivät ilmeisesti vallankumousta pakoon 1917 ja muuttivat Yhdysvaltoihin.
Rosten kirjoitti lehtiin tarinoita jo 30-luvulla. Hän julkaisi mm. Fiction Parade –nimisessä lehdessä (”I Witness a Death”, 1938). Nimellä Leonard Q. Ross hän julkaisi Hyman Kaplan –nimisestä henkilöstä sarjan tarinoita New Yorker –lehdessä, joka oli aikansa laadukas, osittain kirjallinen lehti. Kaplan-tarinat edustavat juutalaista huumoria ja tarinoilla on sellaisia nimiä kuin ”Kaplan Learns English” ja ”Hyman Kaplan’s So-and-So”. Kaplan-tarinat perustuivat Rostenin oppilaaseen ajalta, jolloin hän opetti iltakoulussa. Tarinat ilmestyivät 1937 Rostenin ensimmäisenä kirjana The Education of H*Y*M*A*N K*A*P*L*A*N; jatko-osia hän teki sille kaksi, 50- ja 70-luvulla.
Rosten kirjoitti lehtitarinoita vielä 60- ja 70-luvuilla, mm. Argosyyn ja Cricketiin. Jälkimmäiseen hän teki pieniä sanaleikkijuttuja.
Rosten kirjoitti myös rikosromaaneja. Tällä saralla hänen esikoisensa oli 1939 Leonard Rossin nimellä ilmestynyt Dateline: Europe, joka nimensä perusteella on jonkinlainen vakoiluromaani. Rossin nimellä Rosten julkaisi kaksi muutakin romaania, Adventure in Washingtonin (1940) ja The Dark Cornerin (1945). Omalla nimellään hän julkaisi vain yhden rikosromaanin, A Most Private Intrigue (1967). The Dark Cornerista on tehty elokuva, josta myöhemmin.
Rostenin tunnetuin kirja on kuitenkin The Joys of Yiddish, joka ilmestyi 1968 ja teki monia yiddishin kielen sanoja tunnetuksi Amerikassa ja jopa osaksi normaalia puhekieltä (’shlep’, ’schmuck’, ’chutzpah’, ’mensch’).

Rosten työskenteli myös Hollywoodissa. Hänestä ei koskaan tullut ykkösluokan käsikirjoittajaa, mutta hän teki monia kunnioitettavia noir-henkisiä rikoselokuvia ja melodraamoja.
Rostenin ensimmäinen elokuva oli Vincent Shermanin All Through the Night/Kuoleman lasti vuodelta 1942. Siihen hän kirjoitti alkuperäistarinan ja sai krediitin normaalilla salanimellään Leonard Q. Ross. Koomiseksi sävytetyssä elokuvassa Humphrey Bogart taistelee Yhdysvaltoihin soluttautuneita natseja vastaan.
Tämän jälkeen seurasivat nimetön B-elokuva eli B. Reeves Easonin Mechanized Patrolling (1943) ja David Butlerin Bob Hope -komedia They Got Me Covered/Me vakoilijat (1943), johon Rosten teki alkuperäistarinan.
Jean Negulescon The Conspirators/Yö Lissabonissa (1944) on Warnerin aiemman suosikin Casablancan Lissaboniin sijoittuva uusintaversio, jossa Paul Henreid esittää Bogartin roolia. Hedy Lamarr esittää Ingrid Bergmanin roolin. Peter Lorre ja Sydney Greenstreetkin näyttäytyvät.
Vuonna 1945 ilmestyneestä romaanista The Dark Corner tehtiin seuraavana vuonna elokuva. Henry Hathaway, hollywoodilainen perusluotto-ohjaaja, ohjasi elokuvan; joissain lähteissä sanotaan, että se perustuu Rostenin tarinaan. Todennäköisempää on, että elokuva perustuu samannimiseen romaaniin. Suomessa elokuva on nähty nimellä Jälki häviää tyhjään.
John Gagen filmissä The Velvet Touch/Epäilysten ulkopuolella (1948) on Rostenin käsikirjoitus. Elokuva on jännäri, jossa Broadway-tähti tappaa vahingossa rakastajansa vain huomatakseen, että häntä ei edes epäillä.
Melodraaman mestarin Douglas Sirkin Sleep, My Love/Pisara myrkkyä (1948) perustuu Rostenin romaaniin. Filmissä aviomies yrittää murhata vaimonsa ja saada perintönä tämän rahat. Toinen Sirkin rikoselokuva, Lured/Nimetön uhkaus (1947) on Rostenin käsikirjoittama; elokuva pohjautuu Robert Siodmakin Ranskassa 1939 ohjaamaan elokuvaan.
Mia Farrowin isän John Farrowin ohjaama Where Danger Lives (1950) perustuu Rostenin julkaisemattomaan alkuperäistarinaan. Filmissä Faith Domarguen esittämä häiriintynyt nainen kietoo Robert Mitchumin esittämän lääkärin pauloihinsa.
Irving Cummingsin Double Dynamite/Sulhanen vastatuulessa (1951), johon Rosten teki alkuperäistarinan, on rikoskomedia, jonka pääosassa ovat Frank Sinatra, Groucho Marx ja Jane Russell. Sinatra ja Groucho pääsevät laulamaan yhdessä laulunkin, mutta elokuvaa ei pidetä kovin hyvänä.
Aliarvostetun Alfred L. Werkerin Suomessa näkemätön Walk East on Beacon! (1952) perustuu Edgar Hooverin artikkeliin; tämä kirjoitti näitä useisiin pulp- ja tosirikoslehtiin 30-luvulta alkaen.
Tulevan Vaaleanpunainen Pantteri –sarjan ohjaajan Blake Edwardsin
Mister Cory/Mister Cory (1957) on uhkapelielokuva; Edwardsin käsikirjoitus perustuu Rostenin tarinaan. David Millerin Captain Newman, M.D./Armoton vihollinen (1963) on draama sotilassairaalasta, jossa hoidetaan taistelussa häiriintyneitä potilaita. Elokuva oli Rostenin viimeinen valkokangastyö ja hän keskittyi muihin kirjoihinsa.