Tässä novellin toisen luvun alkua - jälleen kerran pyydän muistamaan, että kyse on 16-vuotiaan kirjoittamasta tekstistä, jota ei ole kertaakaan editoitu. Muistutan vielä kilpailusta, jossa voi voittaa itselleen Jumalten tuhon (romaanin siis): lähetä sähköposti osoitteeseen jumaltentuho@hotmail.com, kirjoita otsikoksi "Jumalten tuho" ja viestikenttään nimesi ja osoitteesi. Arpa ratkaisee! Tulokset julkistetaan ensi viikon perjantaina.
II
Yöllä Legbone Cityn kadut olivat tyhjiä. Ihmiset olivat kotonaan irstailemassa.
Vain yhdellä sivukadulla oli jotain. Sen täytti melkein kokonaan musta Ford vuosimallia 1929. Autossa istui kaksi miestä. Molemmilla oli päällään poplarit ja vierellään Thompson-konepistoolit.
"Aika omituinen keikka", toinen miehistä sanoi.
"Joo."
"Onko sitä konjakkia vielä jossain?"
Toinen mies pudisti päätään. Autoon tuli hiljaisuus.
"Hei, Frank, katso!" ensimmäiseksi puhunut huudahti.
Kadulla käveli pitkätakkinen mies katse maahan luotuna.
"Jompikumpi niistä", Frank sanoi. Miehet ottivat konepistoolit ja pujahtivat hahmon perään. He hiipivät hetken miehen perässä, sitten he poistivat varmistimet.
Mies kuuli kilahdukset ja kääntyi. Hän sai luotiryöpyn vatsaansa ja lennähti maahan.
"K-keitä t..te o-let..te?" mies kysyi viimeisillä voimillaan. Toinen miehistä vilautti nopeasti kiiltävää merkkiä ja sanoi: "FBI:n agentit Jonathan Latimer ja Frank Gruber. Sinä kai olet toinen niistä trokareista?"
"E...en.. O-olen S-Sam S..Spa..de..." Mies korahti kerran ja kuoli.
"Perhana! Väärä mies!" Latimer puuskahti ja potkaisi ruumista. "Mitäs me nyt tällä teemme?"
"Viedään se tuonne kujalle", Gruber sanoi.
Agentit raahasivat Sam Spaden läheiselle kujalle, jättivät sinne ja palasivat istumaan autoon. Varttitunnin päästä auton ohitti kaksi omituista horjuvasti kävelevää ihmistä.
"Mitä helkkaria?" Latimer mutisi.
"Jotkut olivat olevinaan vitsikkäitä", Gruber sanoi ja virnisti ikäänkuin se olisi ollut vitsikästä.
"Niin kai sitten. Anna konjakkia."
"Sehän loppui jo ennen kuin tapoimme sen Spaden."
"Voi paska."
Hetken päästä samat horjuvat ihmiset ohittivat auton uudestaan. Tällä kertaa he huomasivat auton ja alkoivat lähestyä sitä.
"Mitähän ne aik... Voi helvetti! Tuolta toiselta puuttuu silmät!" Gruber huudahti. "Eläviä kuolleita!"
Agentit eivät jääneet pällistelemään tyhjiä silmäaukkoja, vaan nopeasti ottivat aseensa, asettuivat avattujen ovien taakse ja alkoivat ampua. Elävät kuolleet eivät näyttäneet piittaavan luodeista lainkaan. Vasta kun Latimer ampui toisen ruumiin pään läpi viitisen luotia, se kaatui maahan päästäen rujon korahduksen. "Ammu päähän, perkele!" Latimer huusi innostuneena.
Gruber teki niin ja pian toinenkin ruumis makasi maassa. "Zombie... Sehän se nimi oli?" Gruber kysyi tökkien mätiä ruumiita Thompsoninsa piipulla.
"Joo. Elävä kuollut."
"Eihän niitä pitäisi olla olemassa."
"Niin kuin näkyy, onhan niitä." Latimer potkaisi silmätöntä kuollutta. "Mutta miten se on mahdollista?"
"Isoäiti kertoili juttuja siitä, kuinka hän tapasi kuolleen veljensä ruumiin kävelemässä kyläraitilla."
"Miten se tähän liittyy?"
"Ei kai mitenkään." Latimer kaivoi takkinsa taskusta tupakka-askin ja alkoi poltella.
Gruberkin kaivoi povitaskuaan ja veti esiin litteän pullon, aukaisi korkin ja joi kulauksen. "Hei! Sanoit, että konjakki on loppu!"
"Tämä onkin viskiä. Aitoa skottipoikien kamaa." Gruber virnisti niin leveästi, että auto olisi mahtunut suusta sisään.
"Anna huikka."
Gruber ojensi pullon Latimerille. Tämä kohotti pullon huulilleen, joi pari kulausta, henkäisi syvään ja palautti pullon.
"Aika tuhtia ainetta", hän sanoi ja henkäisi toisen kerran. Gruber nyökkäsi ja sulki korkin.
Laitettuaan pullon povitaskuunsa hän huudahti Latimerin kanssa samaan aikaan "Cadillac!" ja hyppäsi penkilleen. Latimer pisti auton liikkeelle ja ajoi mustan Cadillacin perään. Gruber veivasi sivuikkunan auki, työnsi konepistoolin ulos ja ampui pitkän sarjan. Cadillacin takalasi hajosi ja esiin työntyi Brossberg-pumppuhaulikko. Siitä lähti kolme luotia kohti Fordia. Gruber ampui toisen sarjan. Nyt Cadillacin vasen takarengas puhkesi ja Brossbergin käyttäjä sai luodin otsaansa ja ase katosi ikkunasta.
"Tiukkaa!" Latimer huudahti Gruberin ampuessa kolmannen sarjan. Cadillac menetti suuntansa ja ajoi päin taloa. Talo romahti ja Cadillac räjähti.
Latimer pysäytti auton nauraen. Hymy hyytyi nopeasti, kun talon raunioista syöksyi ulos pitkä mies ampuen konepistoolilla sarjoja kohti Fordia. Mies juoksi vastapäiseen latoon.
"Taisi olla Paul Cain. Lester Dent on poissa pelistä", Gruber sanoi ja kaivoi pullon esiin.
"Entäs tuo Cain? Mitä hänelle teemme?"
"Ammumme tietysti ja painumme kotiin."
"Miten? Mies on tuolla ladossa ja kun menemme lähelle, saamme napit otsiimme."
"No mitäs, hiivimme noitten katosten alla ja sytytämme ladon tuleen. Miehen on pakko tulla jotain kautta ulos ja silloin painamme liipaisimia."
"Kuulostaa helpolta."
"Okei, mennään sitten."
Gruberin laitettua viskipullonsa povitaskuun agentit riensivät talon katoksen alle ja alkoiva kävellä kohti latoa.
"Aika omituista, etteivät ihmiset ole tulleet pällistelemään tulipaloa", Latimer sanoi.
"Irstailemassa kaikki. Kyllä he sitten huomaavat, kun kaupunki on tuhkana."
Miehet saapuivat ladon viereen. Gruber pyysi tulitikkuja. Latimer kaivoi taskujaan ja antoi Gruberille askin. Tämä sytytti yhden tikun ja heitti sen ovesta olkien sekaan. Hän sytytti toisen ja heitti senkin sisälle.
"Nyt vain odottelemme", Gruber sanoi ja kääntyi.
Samassa ikkuna hajosi ja Latimerin pään läpi tuli luotiryöppy. Gruber huusi jotain ja ampui ikkunasta sisälle pitkän sarjan. Kuului korahdus, kolinaa ja kova rysähdys. Gruber kurkisti sisään pitäen konepistoolia laukaisuvalmiina. Cain makasi lattialla kuolleena.
Gruber huoahti ja kaivoi pullon esille. Hän joi kulauksen ja tuumi: Alkaa käydä paikat kuumiksi. Parasta lähteä koko kyläpaskasta veks. Gruber pisti pullon takaisin taskuun ja silmäsi ympärilleen.
Kauhukseen hän näki, kuinka elävät kuolleet kävivät hyökkäykseen. Ne horjuivat päin ovia, hajoittivat ikkunoita ja murtautuivat syömään ihmisiä, jotka olivat niin humalassa, etteivät tajunneet, mitä tapahtui.
Gruber valmistautui rikkomaan viereisen talon oven päästäkseen linnoittautumaan, kun hän kuuli takaansa kolinaa ja kilahduksen. Hän käännähti ampuen ja hyppäsi seinän taakse. Paul Cainin ampuma luotisarja meni ohitse.
Paskan marjat, Gruber tuumi ja alkoi hitaasti ryömiä kohti viereistä taloa. Sen luo päästyään hän pomppasi ylös ja murtautui sisälle. Cain perhana ei kuollutkaan. Gruber sytytti tupakan ajatellessaan äsken tapahtunutta.
Samassa portaita alas horjui humalainen mies, jolla ei ollut yhtään vaatetta yllään ja jonka penis punoitti. "Mitäsh shä jhätkä theeth?" mies sopersi.
"Keräilen harvinaisia hyönteisiä."
"Thäälhäksh sä niithä luuleth löytäväsh? Häh?"
"Olen jo löytänytkin."
"Jaahah, vhai niinh. Nhäytäs vähän." Mies alkoi tulla Gruberia kohti.
Gruber huitaisi miestä Thompsonilla ja ärähti: "Painu jätkä vetämään käteesi!"
"Jumalhaut, jhätkä, ny shaat thurpiis!" Mies horjui Gruberin luo ja yritti osua tätä keskelle naamaa. Gruber väisti lyönnin ja potkaisi miestä mahaan. Mies käpertyi ja kaatui lattialle.
Jokin törmäsi oveen. Gruber käännähti ja ampui sarjan sisälle pyrkineen zombien päähän.
Portaita alas juoksi alaston nainen, hänkin sikahumalassa. "Johnnie!" hän huudahti nähtyään lattialla makaavan miehen ja ryntäsi tämän luo.
"Viekää se saakelin juoppo muualle!" Gruber huudahti.
"Kukash te oikein olette?" nainen kivahti ja otti kukkaruukun käteensä.
"Joulupukki!"
Samassa ikkunat särkyivät ja Gruberin kurkkuun tarttui kaksi limaista kättä. Agentti ampui kädet poikki, kierähti ja ampui zombien pään läpi pari luotia. Gruber katsahti naista. Tämä oli pyörtynyt.
Samaan aikaan yläkerrasta juoksi alas toinen, yhtä alaston nainen. Hänkin pyörtyi nähdessään kaksi veristä ja mätää kättä lattialla. Saakelin idiootit, Gruber kirosi mielessään ampuessaan kadulla hortoilevia kuolleita.
Mutta mistä helkkarista noita otuksia oikein riittää? Varmaan koko hautausmaa on paikalla.
Yläkerrasta tuli vielä yksi mies ja näki kaikki kolme ihmistä lattialla makaamassa. Hänen silmiinsä syttyi vihainen kiilto ja hän hyppäsi Gruberin kimppuun. Molemmat kierivät ulos.
"Hullu! Hullu!" Gruber huusi ja löi miestä leukaan.
Mies kaatui ja kirkaisi jouduttuaan zombien käsiin. Gruber poimi konepistoolinsa maasta, ampui zombien ja juoksi vastapäiseen taloon.
Paul Cain, kuolleeksi luultu viinatrokari, ammuskeli rikkinäisestä ikkunasta eläviä kuolleita ja katseli kaihoisasti FBI:n Fordia, joka oli vielä aivan ehjä.
Tuonne kun pääsisi, Cain ajatteli.
Sitten hän katsoi tilaisuutensa tulleen. Zombiet olivat jo ohittaneet auton tai kadonneet taloihin. Cain kompuroi ulos talosta, otti Latimerin maassa makaavan konepistoolin ja alkoi raahautua kohti mustaa autoa. Hän ei ollut joutunut yhdenkään zombien hyökkäyksen kohteeksi päästyään Fordin luokse. Cain nauroi ja avasi oven. Hän istuutui penkille ja sulki oven. Cain katsahti hieman auton mittaristoa ja alkoi sitten pistää autoa tottuneesti liikkeelle, vanha autovaras kun oli.
Kun Fordin moottori jyrähti käyntiin, Cain heilautti kättään ja ajoi pois Legbone Cityn mylläkästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti