Ensimmäisiä vertaisarvioita Jumalten tuhosta: ystäväni ja kollegani Jukka Halme luki kirjan jo ja kirjoitti näin: "Tykkäsin Jumalten tuhosta ihan oikeastikin, vauhtia piisasi ja henkilöhahmoihin tuli hyvin tuntumaa freneettisen väkivallan keskellä. Ja kukapa ei pitäisi kirjasta, jonka nimigalleria on tuollainen?" Kiitos, Jukka! Olen aina halunnut kirjoittaa kirjan, jota kiitetään "freneettisen väkivallan kuvauksesta"!Tässä taas alkuperäistä "Jumalten tuho" -novellia lähes 25 vuoden takaa. FBI-agentti Gruber ryhtyy tositoimiin yksin jäätyään. Viittaus toiseen tunnettuun pulp-kirjoittajaan Dalyyn on vähän turhan itsestäänselvä. Myöhemmin tein Dalysta pitkän hakusanan esikoisteokseeni Pulpografiaan. Idea nauloilla täytetystä haulikosta on pöllitty Ken Parker -sarjakuvasta. Ihan sarjakuvan peckinpahilaista freneettisyyttä ei tässä tavoiteta - mutta onneksi paikalle saapuu muitakin kuin vain tavanomaisia eläviä kuolleita...
Gruber katseli vihaisena Fordin katoamista. Hän ei voinut tehdä asialle mitään, sillä hänen panoksensa olivat loppuneet. Nyt hän raivasi tietään huitomalla konepistoolinsa tukevalla perällä zombieita päähän. Kun hän pääsi talon luo, hän mursi oven ja syöksähti sisään.
"Mitäs täältä haet?"
Gruber katsoi kysyjää. Tämä oli pitkä ja roteva mies, jolla oli viikset ja kädessään jämerä Colt. "Asetta, jolla voin murskata kuolleitten päitä."
"Päähänkö niitä pitää ampua?"
Gruber nyökkäsi. "No, miten on? Haluatteko tuhota zombiet?"
"Zombie? Sekö niitten nimi on?"
"Joo joo. Onko teillä haulikkoa? Ja nauloja?"
"Molempia, mutta mitä helkkaria niillä?"
"Naulat tekevät ilkeää jälkeä osuessaan kuolleen aivoihin."
"Helkkari, olisitte heti sanonut!" Mies ryntäsi pois eteisestä.
Gruber katsahti ulos ja huomasi zombien lähestyvän rikkinäistä ovea tuore liha mielessään. Nopeasti Gruber nappasi sateenvarjon ja työnsi sen zombien pään sisälle. Zombie horjui hetken ja kaatui vasten ovea. Se rämähti kokonaan auki. Kuolleet havaitsivat uuden syöntipaikan avautuneen ja puoli tusinaa kuollutta alkoi horjua kohti taloa.
"Zombiet tulevat!" Gruber huusi ja mies tuli juosten. Hänellä oli käsissään iso haulikko, naulapaketti ja kaksi 45-kaliiperista revolveria. Hän antoi haulikon ja naulat Gruberille, joka alkoi heti täyttää haulikon piippua.
"Päähän sitten!" hän huudahti miehelle.
Zombiet olivat enää parin metrin päässä. Gruber huudahti "Nyt!" ja miehet laukaisivat aseensa. Kolme kuollutta kupsahti maahan, mutta loput vain jatkoivat matkaansa. Miehet laukaisivat uudestaan ja loputkin kuolleet makasivat maassa.
"Sitten vain juostaan keskelle mylläkkää ja ammutaan niin saakelisti", Gruber sanoi ladatessaan haulikkoa.
"OK. Nimeni on Carroll John Daly."
"Frank Gruber."
Miehet kättelivät nopeasti, mutta lujasti. Sitten he juoksivat zombie- ja ihmislauman keskelle ammuskellen. Kun heidän aseensa olivat tyhjentyneet, Daly ja Gruber ryntäsivät saluunaan. Siellä makasi kuolleina sekä ihmisiä että jo kerran kuolleita. Joku muukin oli siis äkännyt päähän ampumisen olevan ainoa kunnon keino tappaa zombie.
"Ladataan aseet ja mennään uudestaan kentälle", Gruber sanoi ja kaivoi naulapaketin takkinsa taskusta.
Silloin saluunan yläpuolelta kuului mahtavaa jylinää, joka voimistui koko ajan.
"Mitä helvettiä?" Daly ihmetteli.
"Ulos ja äkkiä!" Gruber huudahti ja ryntäsi ulos. Daly seurasi perässä. Miehet katsahtivat taivaalle ja näkemänsä takia juoksivat vastapäiseen taloon.
Saluunan päälle laskeutui valtava pilvi. Saluuna hajosi ryskyen pilven alle. Kului hetki ja pilvi hajosi tuulen mukana.
Esiin tuli jättiläiskokoinen lautanen, jossa oli ikkunoita ja siivekkeet toisessa päässä.
"Voi helvetti!" Daly huudahti Gruberin tyytyessä hieromaan silmiään. Lautasen kyljestä aukeni luukku, josta työntyi esiin tasanne ja sitä pitkin maahan lyllersi kolme kauhistuttavaa otusta. Ne olivat ruskean karvan peittämiä limamöykkyjä, joitten silmät sijaitsivat kolmisenkymmentä senttiä pitkien letkujen päissä ja joitten luurankomaisissa käsissä oli valkoisia kolmioita. Niistä lähti kaiken tuleen sytyttäviä säteitä. Kukaan ei voinut otuksille mitään, ne sytyttivät tuleen sekä ihmisiä että zombieita.
"Saakeli!" Daly huudahti. "Minä kun en aio jäädä tänne joittenkin limakasojen käristettäväksi tekemättä mitään! Kaveri, nyt tehdään uroteko!" Daly latasi pistoolinsa ja tökkäsi toiselle Gruberia olkapäähän. "Raukka!" hän huudahti.
"Ja Frank Gruberhan ei raukka ole!" Sanojaan tehostaakseen FBI:n agentti latasi molemmat piiput täyteen nauloja.
"Nyt mennään, perkele!" Daly karjaisi jotain, Gruber teki samoin ja miehet juoksivat ulos kohti otuksia. Päästyään tarpeeksi lähelle ja laukaisivat aseensa.
Kuului pari ulvahdusta, yksi otuksista kaatui, yksi alkoi vuotaa keltaista mönjää kaatumatta, ja viimeinen otus hiillosti Gruberin ja Dalyn aseellaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti