Ida Lupino

Hollywoodin kova nainen Ida Lupino

Ida Lupino oli harvoja klassisen kauden Hollywoodissa ohjanneita naisia, ja hän oli erikoistunut koviin ja rajuihin melodraamoihin. Nyt nähtävä The Hitch-Hiker (1953) kiellettiin Suomessa tuoreeltaan ja se on ollut vaikeasti nähtävillä myös Yhdysvalloissa, koska siihen liittyy joitain laillisia epäselvyyksiä. Elokuvalle on ilmoitettu suomenkielinen nimi Varo vapaamatkustajia; epäselvää on, mistä nimi on peräisin.
Lupino syntyi Englannissa näyttelijäperheeseen ja esiintyi ensimmäisen kerran elokuvassa 1933. Seuraavana vuonna hän siirtyi Hollywoodiin ja alkoi 30-luvun lopulla esittää naisrooleja, joista hänet tultiin tuntemaan: kovien, kyynisten, toivonsa menettäneiden naisten rooleja. Lupino oli noir-elokuvien yksi olennaisia näysnäyttelijöitä ja hän esiintyi mm. Bogartin ja John Garfieldin kanssa. Nicholas Rayn elokuvassa Pettävällä pohjalla (1952), josta hän ilmeisesti kirjoitti osan, Lupino esittää sokeaa naista, johon maailman murjoma poliisi (Robert Ryan) rakastuu. Lupinon näyttelijänura joutui katkolle, kun hän huomasi, että nuoremmat naiset menivät hänen ohitseen. Lupino ryhtyi freelanceriksi, mutta rooleja oli näin vielä vaikeampi saada. Hän päätti ruveta ohjaajaksi.
Lupinon ensimmäinen ohjaustyö oli Elmer Cliftonin aloittama Äiti (1949), jonka Lupino ohjasi loppuun; Lupino oli myös tehnyt käsikirjoitusta yhdessä tulevan mustalistalaisen Malvin Waldin kanssa. Lupinon seuraava elokuva oli melodraama Not Wanted, jonka hän myös kirjoitti silloisen aviomiehensä Collier Youngin kanssa; elokuva kertoo polioon sairastuvasta tanssijasta. Outrage (1950) oli erityisen kiinnostava elokuva – se käsittelee ajalleen epätavallisesti raiskausta. Urheiluelokuva Hän myi tyttärensä (1951) taas käsittelee naistennispelaajan ja tämän äidin vaikeata suhdetta.
Tositapahtumiin perustuva The Hitch-Hiker valmistui 1953 Daniel Mainwaringin (eli Geoffrey Homesin) julkaisemattoman alkuperäistarinan pohjalta; Mainwaringia ei mainita alkuteksteissä, koska RKO-studion pomo Howard Hughes kavahti radikaalina pidettyä Mainwaringia. Seuraava elokuva oli kaksinnaimisesta ja vale-elämästä kertova Kahden naisen rakkaus, joka valmistui niinikään 1953; Matti Salo liittää senkin Seinä vastassa –kirjassaan noiriin. Lupino vitsaili, että jos hän näyttelijänä oli ollut köyhän naisen Bette Davis, ohjaajana hän oli köyhän naisen Don Siegel – Lupino kirjoittikin tälle Rikollisen tuhon (1954), jossa hän itse vielä näytteli.
Lupino siirtyi tämän jälkeen televisioon, jonne hän ohjasi mm. Virginialaisen ja Lahjomattomien kaltaisia sarjoja. Hän kirjoitti ja ohjasi useita jaksoja Boris Karloffin juontamaan Thriller-sarjaan 60-luvun alussa. Valkokankaille Lupino palasi vielä komedialla Harmia enkeleistä (1966), jossa on pelkkiä naisnäyttelijöitä.
Juri Nummelin

Ida Lupino ohjaajana

1968 Kummitus ja rouva Muir/Ghost and Mrs. Muir (tv-sarja)
1967 Dundee and the Culhane (tv-sarja)
1966 Harmia enkeleistä/The Trouble with Angels
1965 Honey West (tv-sarja)
1964 Gilligan's Island (tv-sarja); Daniel Boone (tv-sarja): Bewitched (tv-sarja)
1963 Takaa-ajettu/The Fugitive (tv-sarja)
1962 Virginalainen/The Virginian (tv-sarja); Sam Benedict (tv-sarja)
1961 The Dick Powell Show (tv-sarja)
1960 Thriller (tv-sarja); Hong Kong (tv-sarja)
1959 Lahjomattomat/The Untouchables (tv-sarja); The Twilight Zone (tv-sarja)
1958 77 Sunset Strip (tv-sarja); The Rifleman (tv-sarja)
1957 Mr. Adams and Eve (tv-sarja); Screen Directors Playhouse (tv-sarja)
1955 Alfred Hitchcock esittää/A.H. Presents (tv-sarja)
1953 Kahden naisen rakkaus/The Bigamist; Varo vapaamatkustajia/The Hitch-Hiker; General Electric Theater (tv-sarja)
1951 Hän möi tyttärensä/Hard, Fast and Beautiful
1950 Outrage
1949 Never Fear; Äiti/Not Wanted (ilman krediittejä)