Kokeellista noiria
Vuonna 1955 valmistunut Dementia oli ohjaajansa, tuottajansa ja käsikirjoittajansa John Parkerin ainoa elokuva. On esitetty epäilys, että John Parker olisi ollut elokuvassa esiintyvän näyttelijä Bruno VeSotan salanimi – hän nimittäin oli elokuvan osatuottaja. VeSota ohjasikin 50- ja 60-luvuilla muutaman drive-in –teattereihin tarkoitetun halpiksen, joilla ei kuitenkaan sanottavammin ole arvoa.
Dementia on alle tunnin mittainen dialogiton kauhun ja noirin välimaastossa liikkuva indie-leffa, joka kertoo nuoresta nimettömästä naisesta, joka herää ilman muistoja halvasta hotellihuoneesta. Tarinan lähtökohta on silkkaa noiria ja muistuttaa esimerkiksi Cornell Woolrichin tarinoita ja romaaneja ja myös monia sittemmin 1990- ja 2000-luvulla tehtyjä elokuvia, kuten Christopher Nolanin Mementoa (2000). Parkerin ja VeSotan Dementia on tyylillään ja tarinallaan vaikuttanut taatusti myös nuoreen David Lynchiin ja Eraserheadiin.
Elokuva julkaistiin uutena versiona, jossa Ed McMahonin kertojanääni ilmeisesti pilasi koko tarinan. Uuden version nimi oli Daughter of Horror, joka oli tarkoitettu vetämään katsojia drive-in –teattereihin.
Dementian kuvaaja oli William C. Thompson, jo mykkäkaudella aloittanut kuvaaja, joka kärkkäimmin yhdistetään Ed Woodin elokuviin. Toinen kiinnostava piirre elokuvassa on sen modernistinen musiikki, jonka toinen tekijä oli George Antheil, Fernard Legerin kokeellisen Ballet mécanique –elokuvan musiikin säveltäjä. Ballet mécaniquen musiikki oli sävelletty viidelle kirjoituskoneelle ja kahdelle pianolle. Antheil muutti Hollywoodiin natseja pakoon ja hänestä tuli B-elokuvien vakiosäveltäjä. Dementian jazz-kohtaukset teki Woody Hermanin ja Stan Kentonin big bandien trumpetisti Shorty Rogers, joka sittemmin teki musiikkia UPA:n animaatiohin.*
Maxwell Shane (1905-1983) oli sanomalehtimies ennen ryhtymistään käsikirjoittajaksi 30-luvun lopulla. Hän kirjoitti kymmenittäin B-elokuvia, joiden tekijöinä oli satunnaisesti sellaisesti kiinnostavia tulevia ohjaajasuuruksia kuin Edward Dmytryk. Shane siirtyi käsikirjoittajana television pariin 60-luvun alussa, mutta työt tällä saralla päättyivät vuosikymmenen alussa.
Shane myös ohjasi kirjoittamiaan sarjoja, Thrilleriä ja Virginialaista, mutta sitä ennen hän oli ohjannut viisi B-elokuvaa, joista nyt nähdään ensimmäinen eli Fear in the Night (1947). Suomessa tuoreeltaan kielletty elokuva perustuu Cornell Woolrichin kuumeiseen tarinaan, jossa mies näkee unta tekemästään murhasta. Hän alkaa luulla, että hän teki murhan oikeasti, koska hänellä on mustelmia, jotka hän näki unessa. Tarinaan liittyy myös hypnoosia – taattu noir-piirre, joka korostaa tarinaan liittyvää muistojen ja unien vaikutusta ihmisen elämään.
Shane ohjasi kokeellisia piirteitä sisältävän elokuvansa uudestaan 1956, nimellä Nightmare ja hiukan suuremmalla budjetilla.
Juri Nummelin
Maxwell Shane ohjaajana:
1962 Virginialainen/The Virginian (tv-sarja)
1960 Thriller
1956 Kauhujen yö/Nightmare
1955 Alaston katu/The Naked Street
1953 Lasiseinä/The Glass Wall
1949 Kirottu kaupunki/City Across the River
1947 Fear in the Night
Bruno VeSota (1922-1976) ohjaajana:
1963 Invasion of the Star Creatures
1959 The Brain Eaters
1954 Female Jungle
* Dementiaa tai oikeastaan Daughter of Horroria katsotaan Irwin Yeaworthin leffassa The Blob/Valuva kuolema, jossa Steve McQueenin johtamat nuoret käyvät elokuvissa. Lisäksi olen sittemmin lukenut, että John Parker oli oikea ihminen, eikä Bruno VeSota salanimellä. VeSota tosin väitti ohjanneensa elokuvaan useita kohtauksia, mutta hänen omat ohjauksensa (ks. yllä) eivät tue väitettä.
Hyvä nettiarvio sivulla http://home.comcast.net/~flickhead/Dementia.html
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti