Robert Parrish

Edelleen vanhoja noir-esittelyjä:

Epätasainen ohjaaja

Robert Parrish (1916-1995) oli todellinen Hollywoodin kasvatti: hänen äitinsä oli näyttelijä Laura Parrish ja hänen molemmat siskonsa olivat myös näyttelijöitä Helen Parrish ja hän itse oli lapsinäyttelijä. Hän näyttäytyy mm. Chaplinin Kaupungin valoissa ja Lewis Milestonen Länsirintamalta ei mitään uutta –elokuvassa. Petyttyään urakehitykseensä teini-ikäisenä hän siirtyi kameran toiselle puolelle, ensiksi äänittäjänä ja apulaisleikkajana ja lopulta leikkajaana. Hän teki yhteistyötä mm. John Fordin kanssa, jonka elokuvissa hän myös 30-luvulla näytteli. Oscarin hän sai leikattuaan Robert Rossenin nyrkkeilyelokuvan Verta ja kultaa (1947). Vuonna 1951 Parrish ryhtyi ohjaamaan ja hänen ensimmäinen elokuvansa oli nyt nähtävä Kostaja iskee/Cry Danger. Elokuvassa Alan Laddin esittämä pikkurikollinen pääsee vankilasta, kun oikeus on todennutkin hänet syyttömäksi, ja alkaa selvittää, kuka hänet lavasti. Cry Dangeria seurasi Satamapoliisi/The Mob, toinen tiukka ja nopeatahtinen jännäri.
Parrish on ollut epätasainen ohjaaja eikä hän ole saanut elokuviinsa juuri lainkaan persoonallista otetta. Parhaimmillaan hän on kuitenkin ollut erittäin kiinnostava ja tehokas elokuvantekijä. Tämän todistavat ennen kaikkea hänen kaksi ensimmäistä rikoselokuvaansa, mutta myös sotalentoelokuva Purppuratasanko/The Purple Plain (1954) ja sotaelokuva Maihinnousun pyörteissä/Up From the Beach (1965). Samoin länkkäri Viimeinen kaksintaistelu/Saddle the Wind (1958) on hyvä. Samalla kun Parrishin ura tuli epätasaisemmaksi, ohjaaja alkoi myös työskennellä enemmän ulkomailla. Hän teki elokuvia niin Ranskassa, Italissa, Espanjassa, Englannissa kuin Meksikossakin.
Parrishin filmografian loppupään kiinnostavimpia, joskaan ei onnistuneimpia elokuvia on Ukkoslinnuista ja Avaruusasema Alfasta tuttujen Gerry ja Sylvia Andersonin kirjoittama ja tuottama Matka auringon taakse (1969), jossa löydetään Auringon toiselta puolelta aurinkokuntaa vastaava systeemi. Lopetus muistuttaa Kubrickin 2001:n psykedeelisiä tehoja. Parrishin viimeinen elokuva oli ranskalaisen Bertrand Tavernierin kanssa tehty blues-dokumentti Mississippi Blues (1984).
Juri Nummelin

Robert Parrish:

1983 Mississippi Blues (yhdessä Bertrand Tavernierin kanssa)
1974 Tappokauppa/The Destructors
1971 Bastard – kuolemaantuomittu kaupunki/A Town Called Hell
1969 Matka auringon taakse/Doppelganger/Journey to the Far Side of the Sun
1968 Duffy – Tangerin kettu/Duffy
1967 Bobo – sininen matadori/The Bobo
1967 Casino Royale (yhdessä mm. John Hustonin ja Val Guestin kanssa)
1965 Maihinnousun pyörteissä/Up from the Beach
1963 Ranskalaiseen tapaan/In the French Style
1959 Seikkailija Rio Grandesta/The Wonderful Country; The Twilight Zone (tv-sarja); Johnny Staccato (tv-sarja)
1958 Viimeinen kaksintaistelu/Saddle the Wind
1957 Intohimojen satama/Fire Down Below
1955 Texasin villiruusu/Lucy Gallant
1954 Purppuratasanko/The Purple Plain
1953 Vastavakoilua/Rough Shoot
1952 Kaikki tai ei mitään/My Pal Gus; Rodeon miehet/The Lusty Men (yhdessä Nicholas Rayn kanssa, ilman krediittejä)
1952 Tapahtui Pariisissa/Assignment: Paris; Uhkapeliä Friscossa/The San Francisco Story
1951 Satamapoliisi/The Mob; Kostaja iskee/Cry Danger