Tuntemattomat toiset
Robin Wood pitää David Cronenbergin kauhuelokuvia taantumuksellisina, koska niissä järjestään yhdistetään kauhu ja pelko ihmisen ruumiiseen ja luonnollisiin toimintoihin. Nainen synnyttää suunnattoman toukan Kärpäsessä (1986), seksuaalista halukkuutta lisäävä lääke ajaa kokonaisen ihannetalon asukkaat mielipuolisuuden ja kannibalismin partaalle (Shivers - kylmät väreet, 1975), veren janoaminen muistuttaa päämäärätöntä flirttailua ja veren imeminen rakastelua (Rabid, 1976) ja niin edelleen.
Oli Woodin - sinänsä paikkansa pitävästä - väitteestä mitä mieltä tahansa, on tunnustettava, että Cronenbergin visiot toimivat parhaiten juuri kuvatunlaisissa mauttomissa ja sottaisissa kauhuelokuvissa. Mitä enemmän rahaa ja mainetta Cronenberg saa, sitä heikommiksi hänen elokuvansa tulevat. Alaston lounas (1991) oli jo oireellisen sekava tulkita William S. Burroughsin klassikkoromaanista, mutta M. Butterflyn (1993) viimeistään pitäisi todistaa, ettei Cronenberg osaa kahta asiaa: ohjata rakkauselokuvaa ja ohjata poliittista elokuvaa.
M. Butterflyn tarina muistuttaa Crying Gamen jo klassiseksi muodostunutta kaavaa, jossa heteromiehen vakaumukset murtuvat hänen huomatessaan, että hänen pitkäikäinen rakastettunsa onkin mies (tai transseksuaali). M. Butterfly pyrkii samoihin päämääriin kuin Neil Jordaninkin elokuva, mutta Cronenbergille ominaiseen sekavaan tapaan sotkee asiat niin hyvin, etten pääse perille, onko kuvattu kehitys myönteinen vai kielteinen.
Nimittäin: Kun Jeremy Irons vasta lopun oikeudenkäynnissä saa tietää, että John Lone on mies (sic), hän alkaa vankilaan jouduttuaan esittää itse naiseksi pukeutuneena Madame Butterflyta. Aivan lopussa hän sottaa huulensa huulipunalla ja katkaisee lasinpalalla kurkkunsa.
Tekeekö Irons itsemurhan, koska hän ei enää ole sukupuolensa yksinomainen edustaja, vaan myös jotain muuta? Cronenbergin koko edellinen ura tuntuisi viittaavan tähän.
M. Butterfly on sekava elokuva muutoinkin: se ei tiedä, ketkä sen näkemykselle ovat Toisia. Elokuva sijoittuu Kiinaan aikaa juuri ennen kulttuurivallankumousta ja aikaan sen jälkeen. Ennen vallankumousta kiinalaiset naiset eivät ole Toisia, vaan eurooppalaisille hyvinkin tuttuja ja turvallisia. Näin, koska he ovat eksperttejä rakkauden taidoissa. Vasta, kun vallankumous tekee näistä naisista miesmäisesti pukeutuvia, rivissä tasaisesti kulkevia tanttoja, he muuttuvat Toisiksi, oudoiksi länsimaiselle miehelle.
Tämä sopii tietysti hyvin kuvaamani mies/nainen -leikin kanssa: Irons tekee itsemurhan, koska onkin miehenä nainen, kiinalaiset kulttuurivallankumoukselliset ovat Toisia, koska ovat naisina miehiä.
Julkaistu: SETA 3-4/1994
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti