Kehittelin 90-luvun lopulla myös kolumnityyppistä tekstiä bändien nimistä ja siitä, miten ne muodostuvat ja millaisia mytologioita niihin voisi liittyä. Ei siitä tullut mitään, teksti jää pilkun kohdalla kesken... Vaikka edelleen olen kyllä sitä mieltä, että aihetta pitäisi käsitellä, varsinkin kun The Somethings -tyyppiset nimet yleistyivät taas 2000-luvun alussa (The Strokes jne.).
Bändien nimistä
Kirjastojen levykokoelmia selatessaan oppii helposti, minkänimisten bändien levyjä kannattaa ottaa - riittää, kun oppii, mihin bändinimikategoriaan artisti kuuluu.
Jos haluaa kuunnella kunnon rokkia, jonka kliseisiä määritelmiä ovat rehellisyys ja aitous, on parasta turvautua sellaisiin bändin nimiin kuin The Cramps ja The Fabulous Thunderbirds. Tässä on kyse siitä, että yhtye ilmoittaa nimellään olevansa tiivis yhteisö: juuri ne tietyt "krampit" (suomeksi näistä bändeistä puhuttaessa tämä ulottuvuus usein menetetään, koska puhutaan pelkistä "krämpseistä" ja jätetään kirjoitetustakin tekstistä määräinen artikkeli pois). Aidoksi väitetty rock on tietysti yhteisöllistä: perhe, joka yhdessä esiintyy (pisimmälle idean ovat vieneet sellaiset bändit, jotka väittävät olevansa perhe, esimerkiksi The Ramones), tuottaa pakostakin aitoa ja näin ollen hyvää musiikkia, koska se perustuu pyhille arvoille (eli perheelle). Bändin nimellä ei välttämättä ole yhteyttä itse musiikkiin eikä se aina pyri kuvailemaan sitä. Spice Girls, jonka aitoutta voinee epäillä, oli esimerkki nimestä ja asenteesta, jolla yritettiin luoda yhteisöllisyyden ja aitouden mielikuvaa (sama pätee Backstreet Boysiin). Suomessa sellainen kömpelö vastine kuin @tak kertoo heti, että kyse ei ole mistään aidosta asiasta. Punkbändien (The Sex Pistols, The Dead Kennedys) yhteisöllisyys on vielä ankarampaa: perhe koko muuta yhteiskuntaa vastaan.
Toinen tapa tunnistaa kuunneltavaksi kelpaavat levyt, on tunnistettavan bändien nimien alakulttuuriset viittaussuhteet: legendaarinen grunge-yhtye Mudhoney (Russ Meyerin porno- ja toimintaelokuva 60-luvulta), Plan 9 (maailman huonoin elokuva Plan 9 from Outer Space), Get Smart! (60-luvun agenttiparodiasarja Maxwell Smartista),
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti