Uusimmassa Ruumiin kulttuuri -lehden numerossa on juttuni niinsanotusta nais-noir-kirjallisuudesta - edustettuna ovat sellaiset kirjailijat kuin Margaret Millar, Dorothy Hughes, Charlotte Armstrong, Dolores Hitchens, Ursula Curtiss ja Leigh Brackett. Pitkästä artikkelista jäi kaikenlaista sälää ylitse:
Leigh Brackett toimi myös Planet Stories –nimisen pulp-lehden toimittajana ja värväsi nuoren Ray Bradburyn lehden tärkeäksi avustajaksi. Yhdessä he kirjoittivat tarinan Punaisen usvan Lorelei, joka löytyy suomeksi Bradburyn nimeä kantavassa kokoelmassa Varhaiset varjot. Sen alku on ehtaa Brackettia kovaksikeitetyssä puheenparressaan.
Brackettin aviomies oli niinikään tunnettu scifi-kirjailija, Edmond Hamilton, joka myöskin sijoitti tarinansa kaukaiseen avaruuteen.
Brackettin ja Hitchensin lisäksi yksityisetsiväkirjoja teki Paul Kruger, jonka oikea nimi oli Elizabeth Sebenthal. Krugerin yksityisetsivä Phil Kramer on kuitenkin Hitchensin archermaista hahmoa tavanomaisempi ja sellaiset kirjat kuin Bullet for a Blonde (1958) ovat melko tyypillisiä aikansa yksityisetsiväjuttuja. Mainitun Dell-kustantamon julkaiseman alkuperäispokkarin alku kuitenkin on mainio: ”She was young and very beautiful. And very drunk. ’They’re going to kill me’, she said.”
Kovaksikeitetty, mutta ilman yksityisetsiviä oli Vin Packer, oikealta nimeltään Marijane Meaker. Hänet tunnetaan parhaiten lesbokirjojen tekijänä nimellä Ann Aldrich, mutta Vin Packerina hän kirjoitti koko joukon tiukkoja ja synkkiä dekkareita. Monet Packer-nimellä tehdyistä dekkareista pitivät sisällään homoseksuaalisia teemoja ja usein ne sijoittuvat ahdasmieliselle maaseudulle.
Ensimmäinen Packer-nimellä ilmestynyt jännäri oli Dark Intruder (1952), jossa ranchia pitävä macho-isä pitää insestistä suhdetta tyttäreensä. Dark Don’t Catch Me (1956) pohjautuu tositapaukseen, jossa kaksi valkoista miestä kidutti ja tappoi 14-vuotiaan mustan pojan. The Evil Friendship (1958) perustuu saman tapaukseen Uudessa-Seelannissa kuin Peter Jacksonin elokuva Heavenly Creatures (1994) — kaksi toisiinsa ihastunutta tyttöä tappaa toisen äidin näennäisesti ilman syytä. Girl on the Bestseller List (1960) pohjautui ajatukseen, että Peyton Placen tekijän Grace Metaliouksen kaltainen kuuluisa kirjailija olisi murhattu. Packer jätti dekkarit 1960-luvun lopussa ja ryhtyi nuortenkirjailijaksi.
Samat kuviot toistuvat Ursula Curtissin tuotannossa loppuun asti. Myöhäisessä kirjassa The Birthday Gift (1975) päähenkilö tempaistaan mukaan murhakuvioihin, kun häntä pyydetään viemään eräs lahja perille. Out of the Dark (1964) alkaa, kun lasten viattomat pilasoitot saavat aikaan murhan. Vanhat rikokset väijyvät parhaaseen noir-tyyliin kirjassa The Face of the Tiger (1958).
Kainalo:
Novellejakin löytyy
Yksittäisiä naisnoir-juttuja löytyy myös ajan rikoslehdistä, joita oli jo alettu kutsua digest-lehdiksi, koska ne olivat pienempiä kuin aiemmat pulp-lehdet. Suomeksi on päätynyt sellaisia yllättäviä tarinoita kuin sittemmin arvostetuksi scifi-kirjailijaksi nousseen Kate Wilhelmin tarina ”Murhaajan perintö” (1959), joka ilmestyi Ilmarisen Jännityslukemisto – Seikkailukertomuksia –lehdessä 1961. Se kertoo naisesta, joka tekee miehen kanssa lapsen, vaikka hän tietää hyvin, että hänen sukuaan riivaa kirous nuorena kuolevista lapsista. Myös Dorothy Dunn, jota on pidetty yhtenä nais-noirin tärkeistä edustajista ainoalla romaanillaan Murder’s Web (1950), sai novellisuomennoksen Seikkailujen Maailmassa. “Kun kissa on poissa” (SM 8/1954) on synkeänhulvaton murhasekoilu, jossa kotirouva on tapettu ja piilotettu arkkuun ikkunan alle.
Margaret Millariltakin julkaistiin muutamia novelleja lehdissä, joista suomeksi on päätynyt Ellery Queen’s Mystery Magazinen suomalaisessa vastineessa yksi. Millarin harvoja novelleja koottiin äskettäin laadukkaan pienkustantamon Crippen & Landrun julkaisemaksi kirjaksi, joka sai erittäin hyvän vastaanoton.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti