(Ensi kerralla päästäneen valmiina olevan tekstin loppuun.)
8.3. Rajaseutu vs. vanha manner
Muuttamista erämaahan ja siellä asumista voi lähestyä toisenkinlaisten, myöhempien diskurssien kautta. Taloushistorioitsija Frederic Jackson Turner kehitti 1890-luvulla teoriansa rajaseudusta (Frontier), joka on sittemmin ollut tärkeimpiä malleja, joilla amerikkalaista historiaa ja yhteiskuntaa on selitetty. Turnerin mukaan Frontier on taannut amerikkalaisen yhteiskuntamuodon demokraattisuuden, koska se on pakottanut ihmiset vapauteen.
Turnerin rajaseututeoriassa törmäämme myös ajatukseen siitä, että kokemus rajaseudulla voi muuttaa ihmisen. Turner nimittäin sanoi kuuluisassa ja vielä tänä päivänä vaikutusvaltaisessa puheessaan The Significance of the Frontier in American History seuraavaa:
Erämaa hallitsee (masters) asuttajaa. Se saa vastaansa eurooppalaisesti pukeutuneen, toimivan, työskentelevän, matkustavan ja ajattelevan ihmisen. Erämaa ottaa hänet pois junanvaunusta ja panee hänet kanoottiin. Se repii hänen yltään sivilisaation vetimet ja varustaa hänet metsästysvaatteilla ja mokkasiineilla. Se panee hänet cherokeeiden tai irokeesien hirsimökkiin ja pystyttää intiaaniaitauksen hänen ympärilleen. Ennen pitkää hän ryhtyy viljelemään maissia aitoon intiaanitapaan ja kyntämään kepillä; hän huutaa sotahuudon ja skalpeeraa aidon intiaanin tavoin. (Turner 1893/1986, 29)
Tämä on romantiikasta tuttua ajattelua siitä, että kosketus luontoon muuttaa ihmisen ja tekee tästä jollain lailla "alkuperäisen". Luonto repii ihmisen yltä sivilisaation riekaleet ja tästä tulee intiaanin tavoin kuin eläin. Turner oli sitä mieltä, että rajaseudun tutkiminen on olennaisesti taloushistorian tutkimista; siteeraamani kohta paljastaa kuitenkin, että Turnerin ajattelun taustalla väikkyvät vanhat, romanttiset diskurssit.
Rajaseutuelämällä on yhteiskunnalliset seuraukset. Turnerin mukaan eurooppalainen asuttaja muuttuu amerikkalaiseksi, jahka hän on oppinut hyväksymään ne olosuhteet, jotka erämaa tarjoaa. Erämaakin muuttuu, kun asuttaja saa siitä yliotteen. Turner kirjoittaa: "Vähä vähältä hän [asuttaja - JN] muuttaa erämaan, mutta lopputulos ei ole enää vanha Eurooppa [---]. Tosiasia on, että tulos on jotain täysin amerikkalaista." (sama)
Thoreau kirjoitti Waldenin 40 vuotta ennen kuin Turner piti kumouksellisen puheensa, mutta kyse on samasta asiasta. Minkä Thoreau sanoi, sitä Turner korostaa: erämaassa on mahdollista vapautua eurooppalaisen sivilisaation riekaleista. Turner tuntuu sanovan, että yksinäisyys erämaassa - ja maissin viljelyn (jota Thoreaukin harrastaa), metsästämisen ja sotahuudon opetteleminen - synnyttää Amerikan ja amerikkalaisuuden.
Miten sitten Waldenissa Thoreaun suhde Eurooppaan on representoitu? Se kuvataan kielteiseksi. Waldenissa yhdistetään haitalliseksi esitetty sivilisaatio toki myös Yhdysvaltoihin, mutta ennen kaikkea Eurooppaan. Thoreau kirjoittaa muun muassa:
Elämämme on kuin Saksan Liittovaltio, jonka muodostavat useat pienet valtiot ja jonka rajat vaihtelevat alinomaa, niin ettei kukaan saksalainenkaan osaa sanoa mistä ne milloinkin kulkevat. (Thoreau 1854/1974, 89)
Tulkintani mukaan tämän voi yhdistää haluun muodostaa ja säilyttää yhtenäinen subjekti, joka tietää rajansa ja joka ei niitä ylitä eikä päästä ylittämään. Eurooppalaisten ja myös amerikkalaisten elämä on pirstoutunut yhtä moneen ja yhtä vähäpätöiseen osaan (Thoreau kirjoittaa sivua aiemmin: "Elämämme on yksityiskohtien pirstomaa" (sama, 88)) kuin vanhan Euroopan valtiot eikä kukaan tiedä, missä menee subjektien välinen raja. Näin se periaatteessa voitaisiin ylittää mistä tahansa ja milloin tahansa.
Palautan mieliin Thoreaun ajatuksen renkaista, jotka veteen heitetty kivi synnyttää ja jotka ylittävät toistensa rajat. Eurooppalainen sivilisaation ihminen on kuin aaltorengas, joka ei kunnioita toista subjektiutta, vaan häiritsee sitä ja antaa itsensä tulla häirityksi. Tämän häiriintymisen poistaminen on Waldenin projekti ja siihen tarvitaan amerikkalaista erämaata, joka on samalla paratiisi Walden-lammen kirkkaassa ja läpinäkyvässä vedessä. Läpinäkyvyys on myös kielen läpinäkyvyyttä: juuri sellaistahan on kieli, jollaista Thoreau kuvittelee intiaanien puhuvan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti