Löysin vielä toiselta koneelta yhden epävirallisen noir-elokuvakerhomme esittelytekstin: Russell Rousen puheettomana tehty jännäri:
Hollywoodin erikoinen Russell Rouse
Russell Rouse on yksi erikoisimmista vähän tunnetuista ja vähän arvotetuista Hollywood-ohjaajista. Hänellä ei ole yhtään tunnustettua merkkiteosta (ellei sellaisena pidä Suomessakin myönteisen vastaanoton saanutta Kaivon salaisuus –elokuvaa vuodelta 1951), mutta jokaisessa hänen elokuvassaan on jotain kiinnostavaa ja omaperäistä. Nyt nähtävä Varastettuja salaisuuksia (1952) on erikoinen siitä, että siinä ei ole ollenkaan dialogia – Rouse halusi tehdä tavanomaisesta kylmän sodan paranoiaa esittelevästä vakoiluelokuvasta jotain kokeellista ja uudenlaista.
Rousen muista elokuvista esille on nostettu mm. Syntinen rakkaus (1953), jota on sanottu yhdeksi kaikkein suurimmista camp-elokuvista – tarinassa blondista huijarinaisesta on rajua melodramaattisuutta. Vuonna 1966 tehtyä Vehkeilijää Hollywoodissa taas on kutsuttu yhdeksi huonoimmista koskaan tehdyistä elokuvista. John Quinlan epäilee ohjaajahakuteoksessaan, että Rouse olisi tehnyt näin huonon elokuvan tahallaan päästäkseen Guinnessin ennätysten kirjaan. Kiinnostavaa on se, että elokuvan toinen käsikirjoittaja Rousen itsensä lisäksi oli scifi-kirjailija Harlan Ellison.
Muista Rousen elokuvista erikoisia ovat Ukkosta auringossa (1959), joka on taatusti ainoa baski-länkkäri, Kirottujen talo (1957), jossa Jack Palancella on kaksoisrooli kaksosina, ja William P. McGivernin (mm. Gangsterikuningas-elokuvan alkuperäisromaani) romaaniin perustuva Kaappaus karnevaaleissa (1967), jossa ryöstetään härkätaisteluareenan kassa. Näitä elokuvia ei ole pidetty kovin hyvinä, mutta Kaivon salaisuuden rinnalle voidaan nostaa 1955 valmistunut paljastuselokuva New York yöllä, jossa Broderick Crawford ja Richard Conte esittävät rikollisperheen jäseniä antaumuksella. Elokuvan on sanottu edeltävän Kummisetää 17 vuodella. Rousen merkittävin tunnustus koko hänen urallaan oli kevyestä Rock Hudson-Doris Day –komediasta saatu Oscar; sen hän jakoi yhdessä pitkäaikaisen kumppaninsa, Clarence Greenen kanssa. Kumppaneiden käsikirjoitukseen perustuu myös D.O.A. (1950) – film noirin klassikko, jossa Edmond O’Brien esittää miestä, joka saa selville että hänet aiotaan murhata. Elokuvasta tehtiin 1988 postmodernisti kikkaileva uusintaversio; myös vuonna 1969 Rousen käsikirjoituksesta filmattua elokuvaa Color Me Dead mainostettiin nimellä D.O.A. II.
Russell Rouse syntyi New Yorkissa 1913 ja kuoli Kaliforniassa 1987, ohjaamatta yhtään elokuvaa melkein kahteenkymmeneen vuoteen.
Russell Rouse ohjaajana:
1967 Kaappaus karnevaaleissa/The Caper of the Golden Bulls
1966 Vehkeilijä Hollywoodissa/The Oscar
1964 Madame Pollyn ilotalo/A House Is Not a Home
1959 Ukkosta auringossa/Verisen kullan maa/Thunder in the Sun
1957 Kirottujen talo/House of Numbers
1956 Nopein ase voittaa/The Fastest Gun Alive
1955 New York yöllä/New York Confidential
1953 Syntinen rakkaus/Wicked Woman
1952 Varastettuja salaisuuksia/The Thief
1951 Kaivon salaisuus/The Well
Käsikirjoittajana:
1988 Annabel Jankel & Rocky Morton: K.J.S. - kuollut jo saapuessaan/D.O.A.
1969 Eddie Davis: Color Me Dead (myös nimellä D.O.A. II)
1959 Michael Gordon: Kaikki alkoi puhelimesta/Pillow Talk
1950 Rudolp Maté: Kuollut saapuessaan/D.O.A.; Edward L. Cahn: The Great Plane Robbery
1944 Sam Taylor: Pelkkää harmia/Nothing But Trouble (Ohukainen ja Paksukainen); Ralph Murphy: The Town Went Wild
1942 Joseph Santley: Yokel Boy (perustuu Rousen näytelmään)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti