Vielä animaatiosta

Pari satunnaista poistoa Valkoisen hehkun animaatioluvusta:

Animaatio:

Walt Disneyhin suhtaudutaan usein vieläkin hiukan kaksijakoisesti. Toisaalta ollaan valmiita tuomitsemaan Disneyn nimellä kulkevat tuotteet turhaksi rihkamaksi, toisaalta ollaan valmiita pitämään Disneyn elokuvia erinomaisina taideteoksina, jotka sopivat kaikenikäisille. Disney on aiheuttanut sen, että muunlainen animaatio kuin eläinaiheinen piirretty saa liian vähän huomiota. Lisäksi Disney on varmasti aiheuttanut myös sen, että mainitunkaltaiset animaatiot ovat tulleet jatkuvasti köyhemmiksi ilmaisultaan ja ajatuksiltaan. Kun Disney on koko ajan menestynyt taloudellisesti muita paremmin, nämä ovat joutuneet turvautumaan tuotannon muuttamiseen jatkuvasti liukuhihnamaisemmaksi, jotta kulut saataisiin pienennettyä.

Muita tekijöitä (kainalo?)
Willis O’Brien oli harvoja varteenotettavia animaattoreita, joka teki elokuvia ilman vakiohahmoa. O’Brienin erikoisalaa olivat dinosaurukset ja hän teki aluksi lyhyitä animaatioita aiheesta. Vuonna 1925 hän animoi dinosaurukset Arthur Conan Doylen romaaniin The Lost World (1912) perustuvaan seikkailuelokuvaan. O’Brienin maine kiiri niin pitkälle, että hän teki King Kongin (1933) erikoisefektit.
Ranskalaissyntyinen, kuvittajana ja pilapiirtäjänä aloittanut Raoul Barré oli luomassa Matti Mainio ja Jussi Juonio –animaatioita yhdessä Charles Bowersin kanssa. Matti ja Jussi –elokuvat perustuivat Bud Fisherin Mutt and Jeff –sarjakuviin; ensimmäinen elokuvista valmistui 1916. Neljäminuuttisia elokuvia tehtiin yksi per viikko, ja 1916 Barrén ja Bowersin studioilla työskentelia monia sittemmin merkittäväksi nousseita animaattoreita, kuten Dumbon ohjaaja Ben Sharpsteen. Barré kuitenkin enemmän tai vähemmän huijattiin ulos studion omistuksesta ja hän siirtyi tekemään joitain animaatioita Felix-kissa -sarjaan.

Walter Lantz kehitti toisen maailmansodan jälkeen Nakke Nakuttajan eli Woody Woodpeckerin. Hän tuli Brayn studioille töihin korvatakseen oman studion perustaneen Max Fleischerin. Lantz ohjasi aluksi Heeza Liar –sarjaa ja joitain yksittäisiä elokuvia, jotka noudattelivat aiemmista elokuvista tuttua kaavaa, joissa piirroshahmo ryppyilee luojalleen (mm. The Lunch Hound, 1927). Braylta Lantz siirtyi Universalille ja lopulta piirtämään tämän Oswald the Rabbitia, kun tämä oli napattu Disneyltä pois.

[Englantilainen] Studiotuotanto ei kuitenkaan välttämättä ollut kovin onnistunutta, mihin liittyi se, että englantilaisilla animaationtekijöillä ei ollut silmää visuaalisten vitsien, gagien, hahmottamiselle. Dudley Buxtonin Running a Cinema –elokuvassa vuodelta 1921 nähdään elokuvanteatterinomistajan myyvän lippuja kassalla ja ohjaavan ihmisiä istumaan saliin. Tästä on aika pitkä matka vaikkapa Koko-animaatioiden vauhtiin ja mellakkaan.

Neuvostoliittolaisista animaattoreista kannattaa vielä mainita humoristi Fjodor Hitruk ja kokeellisempi Andrei Hrzanovski, jotka kummatkin aloittivat 1960-luvulla ja loivat omalta osaltaan neuvostoliittolaista modernia animaatiota.